Aluksi julma totuus. Kirjailijan suurin taloudellinen virhe on perustaa perhe, paitsi jos puoliso on äärimmäisen rikas tai ainakin tukevaa kuukausipalkkaa nauttiva henkilö. Kirjailija voi elättää kirjoittamalla jollakin tavalla itsensä, mutta perheen elättäminen on muutamaa poikkeustapausta lukuun ottamatta liki mahdotonta.
Olen tällä hetkellä vapaa kaikista muista paitsi kirjoittamiseen liittyvistä töistä. Tarkoitus on selvittää, onko brändin JP Koskinen mahdollista kasvattaa tuloja niin paljon, että eläminen onnistuu. Minimitavoite on vaatimaton, yritän saada kasaan nettona noin puolet vuosiapurahaa vastaavasta rahasta. Nettona, koska en voi kuitenkaan mennä verotoimistoon syömään vero-osuuttani.
Hämmästyttävä tavoitteeni on siis saada kokoon 1.8.2014 -31.7.2015 aikana nettona 12000 euroa kirjoilla, lehtijutuilla, pakinoilla, keikoilla ja muilla kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen liittyvillä jutuilla. Jos 12000 euroa kuulostaa vähältä, kannattaa muistaa, että kirjailijat kasaavat keskimäärin tuotoksillaan 2000 euroa vuodessa.
Tietenkään perhettä ei elätetä tonnilla kuussa. Taloutta paikkaavat apurahat ja se mitä vajaaksi jää, kaavitaan kasaan säästöistä sekä muiden perheenjäsenten tai omasta toimesta, tavalla taikka toisella. Kyllä tässä nyt tuonne ensi heinäkuuhun mennään joka tapauksessa. Katsotaan, saanko tämän koneen lentämään vai onko edessä pakkolasku.
Mitä siis tapahtuu jos 31.7.2015 ei tuota rahaa ole kasassa? Ensinnäkin, työmarkkinat kutsuvat taas. Toiseksi, seuraavien 10 kuukauden aikana kirjoittamani teokset ovat 99% varmuudella viimeiset, joita vähään aikaan kirjoitan, jos en saa rahoitusta kuntoon. Miksi harjoittaa ammattia, joka ei kannata? Vanhemmiten ei kaikkia yöuniaan voi enää uhrata harrastuksille, olipa ne kuinka rakkaita tahansa. Kovin mielekästä ei ole syödä kaikkia säästöjäkään pilvilinnajahdissa. Olen lähes kahdenkymmenen vuoden ajan ollut kirjallisuuden kelkassa kirjailijana, joten eiköhän tuo mekaniikka ole jo nähty. Kysynnän ja tarjonnan lakia ei perheellisen kannata uhmata loputtomiin, ei tässä sen suurempaa dramatiikkaa ole.
Tässä vielä kokonaistilanne tällä hetkellä:
NETTOTULOT/kk TAVOITE
Elokuu: 54€ (-946€)
Syyskuu: 673€ (-1273€)
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Alku ei ole lupaava, sillä tasaisen vauhdin taulukolla olen jo yli tonnin pakkasella, mutta tietysti teen hartiavoimin töitä kelkan kääntämiseksi. Ja kannattaa muistaa, että kirjailijan tulot ovat kausiluonteisia, joten muutama hyvä kuukausi voi kaiken muuttaa. Itse uskon, että tämä kyllä onnistuu. Mutta uskoohan joku Joulupukkiinkin.
Savurenkaita 
Olen elättänyt itseni kirjoittamalla 16-vuotiaasta, mutta koskaan ei ole tainnut mennä kymppitonni vuodessa (bruttona) rikki, ehkä yhtenä vuonna, jolloin sain yhdet palkkiot myöhässä seuraavan vuoden puolella. (Nyt tosin ”elättäminen” on vähän kiistanalaista, kun laskin maaliskuun lopun jälkeen pulittaneeni lääkkeisiin ja lääkärikäynteihin noin 9 000 euroa…) Onneksi lapsia ei ole eikä tule, niin täydellinen konkurssi ei ole vielä iskenyt.
Perheellisenä tuo pallo pyörii äkkiä väärään suuntaan, jos tulot jäävät kovin pieniksi. Pitkään olen minäkin ollut alalla mukana ja siksi haluan nyt ihan kunnolla laittaa ylös, mitä tästä hommasta lopulta käteen jää kulttuuripanostuksen ja hengenravinnon lisäksi.
Tsemppiä yritykseen sillä yrittäjäksihän kirjailijakin on tavallaan luokiteltava, eikös vain ? Ei ole pienyrittäminen herkkua millään alalla, mutta ehkä kirjailijana eli kulttuurin saralla se on leipä vieläkin pienempinä palasina maailmalla… Toivottavasti saat tavoitteesi täyteen, sillä minä ainakin nautin Rasputinin seurasta kovasti.
Kyllähän tuo ajatus yrittäjyydestä on esillä usein, ihan aiheestakin. Kirjailijahan työllistää kyllä itsensä ja välillisesti kustantamon ja kirjakauppojen väkeä, graafikoita ja kirjanpainajia sekä muita kirja-alan ihmisiä ison liudan. Itse uskon, että tavoite saattaa täyttyä kunhan en tämän vuoden puolella ihan hirveästi enää vajoa miinuksen puolelle. Huono puoli tässä on tietysti se, että varsinaiset kirjoitustyöt (kirjat) eivät tuo koskaan rahaa kovin nopeasti.