Osa 6: Käsikirjoituksesta kirjaksi


Käsikirjoituksesi on valmis lähetettäväksi kustantamoon. Et halua tarvepainatusta etkä omakustannetta, vaan luotat tekstiisi, itseesi ja hermoihisi joten haet kirjallesi kustantamoa, joka maksaa sinulle oikeaa rahaa.

Julkaisukynnyksen läpäiseminen ei ole helppoa. Suurimpiin kustantamoihin voi saapua noin 1000 käsikirjoitusta vuodessa. Yli 99% käsikirjoituksista hylätään. Mutta tässä vaiheessa on turha murehtia hylkäämistä, olet kyllä tiennyt, ettei haaste ole helppo.

Ota selvää, millainen linja kullakin kustantamolla on. Huomaat pian, että harvalla kustantamolla on mitään kovin hienojakoista linjaa. Jotkut eivät julkaise runoja, toiset eivät lastenkirjoja ja kolmas karttaa tieteiskirjallisuutta mutta perusproosan linjanvetoa tuskin löydät.

Isot kustantamot on helppo listata, ne ovat WSOY, Tammi ja Otava. Gummerus on hiukan vajoamassa neljän suuren joukosta keskikastiin, josta löytyy muun muassa Like, Teos, Atena ja KaristoKustannusyhdistyksen sivuilta voit bongata suuren joukon kustantamoita, joista mikä tahansa voi olla sinulle sopiva. Harkitse, haluatko olla suuri kala pienessä lammikossa vai pieni kala suuressa lammikossa.

Käsikirjoituksen mukana on lähetettävä saatekirje. On hyvä kertoa lyhyesti itsestään ja ansioistaan kirjoittamisen saralla. Jos olet menestynyt kirjoituskilpailuissa, mainitse saavutuksesi. Lyhyt kuvaus romaanista ei ole pahitteeksi. Jos tuntuu siltä, että saatekirjeesi venyy tai saa anovan sävyn, polta se. Huono saatekirje on pahempi kuin pelkät asialliset yhteystiedot.

Älä soittele käsikirjoituksesi perään ainakaan kolmeen kuukauteen. Suomen posti tuskin hukkaa lähetystäsi, todennäköisempää on, että se juuttuu kustantamon pinoihin. Sähköpostiin taas saa useimmiten kuittauksen, perille tuli. Anna kustannustoimittajille aikaa järjestää pöytänsä. Tuskaasi voit lievittää sillä, että laitat käsikirjoituksen samaan aikaan useaan paikkaan. Mitään herrasmiessääntöä ei ole ja tällä tavalla säästät aikaasi.

Jos tunnet kustannustaloissa ihmisiä, voit lähestyä suoraan heitä. Kirjailijoista ei sinulle ole apua, heidän sanallaan on harvoin painoarvoa kustannustalon sisällä, ainakaan sen jälkeen kun he kerran ovat suositelleet jotakin hankalaa tyyppiä tai surkeaa käsikirjoitusta. Nyrkkisääntö on, että jos sinulla on suhteita, käytä niitä.

On kolme asiaa, joita aktiivinen kirjailija ei voi välttää: kuolema, veromätkyt ja hylkäyskirje. Jokainen saa hylsyn joskus. Jopa julkaisevien kirjailijoiden käsikirjoituksia hylätään. On siis suuri todennäköisyys, että ensimmäinen palautteesi kustantamolta noudattaa kaavaa: ”Olemme tutustuneet… ikävä kyllä… ei sovi kustannusohjelmaamme.” Jos sinulle on annettu hiukan enemmän palautetta, ole tyytyväinen, olet herättänyt mielenkiintoa.

Hylsystä on vaikea riemastua, eikä siitä tarvitse väkisin vääntää mitään positiivista muka-opetusta. Lopputulos ratkaisee, joten sinun on turha uskotella itsellesi, että kässärisi luki joku, joka ei pitänyt nimestäsi tai joku, joka ei tykännyt käyttämästäsi fontista. Älä jää rypemään itsesäälissä vaan muista, että kustantamoita on monia ja usein oikea kirja hakee oikeaa lukijaa. Ja jos olet tehnyt hyvää työtä, kirjasi kyllä julkaistaan.

Jos keräät kierroksellasi koko hylsysarjan, kannattaa sinun istua alas ja miettiä hiukan, mitä kannattaa tehdä. Voit korjailla käsikirjoitustasi, jos sinusta yhä tuntuu siltä, että aihe on kiinnostava ja teksti kulkee komeasti. Voit myös tehdä kokonaan uuden tarinan, jos sellainen polttelee mielessäsi. Mieti rauhassa. Ehkä sinä aikana saat iloisen kirjeen kustantamosta, johon et muistanut kässäriäsi lähettäneesikään.

Omat kokemukset!
On niitä hylsyjä nähty. Aikoinaan laitoin ensimmäisen käsikirjoituksen kaikkiin suuriin kustantamoihin samalla postireissulla. Kun hylsyt tulivat, ei siinä riemusta hypitty. Ja ihan varmasti jossakin jätettiin kässärini kokonaan lukematta…

Olisin säästänyt paljon aikaa ja vaivaa, jos olisin hionut palautetun kässärin paremmaksi. Mutta olin niin hätäinen, että hylsyjen saapuessa olin jo seuraavan työn kimpussa enkä palannut vanhaan. Hölmö minä.

Pisin hylsykirjeen mukana saapunut analyysi romaanistani oli neljä liuskaa pitkä. En hionut sitäkään kässäriä. Hölmö minä.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s