Kun maailma yllättää – yhä uudestaan

Photograph (c) by Orren Jack Turner, Princeton-

Olemme saaneet ihailla jo pitemmän aikaa uutta uljasta maailmaa. Kun Suomen talous on karahtanut kiveen eikä papereilla sitä enää kuntoon saada, on käytössä sakset. Meidät on armon vuonna 2024 yllättänyt moni asia. Miksi näin on käynyt, sitä voimme nyt tässä pohtia.

Otetaan nyt tarkasteluun vaikkapa hämmästyttävä ja täysin puskista tullut yllätys, Suomen väestörakenteen keikahtaminen takapainoiseksi. Nyt täysin yllättäen tarvitaan hoitopaikkoja ikääntyneille ja kouluja suljetaan, koska ei ole oppilaita. Suomen väestönkasvu on pysähtynyt ja vain ulkomailta saatu tuore veri pitää meitä kansakuntana kasvukäyrällä. Tokihan tuo on ollut tilastoista nähtävissä iät ja ajat mutta varautumisen kanssa on ollut vähän niin ja näin. Sakkaamiseen on herätty, mutta onko sitä oikeasti ymmärretty, epäilen pahasti.

Kun katsotaan tilastoja, jotka ovat toki kaikkien saatavilla olleet aina, nähdään kehitys todella selvästi. Kahdenkymmenen vuoden välein napsaistu ostos on melko jäätävää luettavaa. Nuoriso katoaa ja me pitkäikäiset valtaamme alaa. Kun 1962 oli 0-14 vuotiaita noin 1,2 miljoonaa enemmän kuin 75 vuotiaita ja sitä vanhempia, tilanne oli vuonna 2022 kääntynyt niin, että nuorisoa oli enää 240 000 henkeä enemmän kuin varttunutta väestönosaa. Nuorisoa on kadonnut 450 000 mutta varttuneita ollaan saatu lisää 500 000. Tuo on tietysti hiipuvan valtion merkki.

Kun tilastoista kaivaa esiin vielä sen, että Tilastokeskuksen kriteerien mukaan ulkomaalaistaustaisten suomalaisten määrä on kohonnut vuoden 1990 lukemasta 37 000 vuoden 2022 lukemaan 508 000, tiedetäänkin jo, mistä edes vähäinen väkiluvun kasvu on saatu. Suomalaistaustaisten lukumäärä on tuossa 32 vuodessa kasvanut noin 95 000 sielulla. Jos katsotaan asiaa lyhemmällä välillä, vuodesta 2020 vuoteen 2022 suomalaistaustaisten lukumäärä putosi 34 000 sielun verran, eli siinä tilastossa alamäki on meneillään. Käänne tapahtui jo 2015, ja siihen toki valtio reagoi kai jotenkin. Ehkä, en muista.

Budjetissa maahanmuuttoon suunnatut varat (1000€)

Tilastot ovat siis pitkään kertoneet, että Suomen väestöpohja alkaa heikentyä. Jatkuvaa talouskasvua on vaikea rakentaa maassa, jossa väkiluku pienenee ja sen vähäinenkin kasvu on maahanmuuton varassa. En osaa tarkalleen sanoa, mikä meidän politiikka maahanmuuton suhteen on. Onko tarkoitus pitää väestönkasvua yllä houkuttelemaan Suomeen lisää asukkaita? Onko tarkoitus houkutella täällä jo olevia lisääntymään ahkerammin? Vai onko hiipuminen hyväksyttävä suunta? Kaikki nämä vaihtoehdot ovat relevantteja, mutta vaativat toki erilaisia toimia. Valtion budjetissa maahanmuuttoon suunnatut varat ovat heitelleet kymmenen vuoden aikana noin 77 miljoonasta tuonne 705 miljoonaan. 2021 jälkeen panostusta on lisätty, mutta se on jo kääntynyt laskuun ja arvoitus on vuosi 2025.

Suomessa suuri ongelma, kuten toki muuallakin, on tieteen muuttuminen magiaksi. Sen sijaan, että asioita tutkittaisiin, mietittäisiin ja tehtäisiin rauhassa pitkäjänteisiä päätöksiä, joissa pysyttäisiin yli vaalikausien, meillä huudetaan, tempoillaan ja mennään laput silmillä. Ehkä vähän tässä kärjistän, mutta siltä tuo nyt pahasti näyttää. Ajelehdimme maailman merillä, koska jostain syystä emme enää osaa lukea edes karttaa.

Anoitosseeni – uuden epookin alku

Tieto lisää tuskaa. Nämä Saarnaajasta tutut sanat ovat yhä ikävästi totta. Vuoden 2023 lopussa ja 2024 alussa olen joutunut eräistä syistä seuraamaan tekoälyn nousua ja ihmisälyn laskua. Kehitys on hyvä siinä mielessä, että ihmiskunnan tuska näyttää vähenevän kovaa vauhtia. Internetin myötä uskottiin, että ihmiskunta viisastuu, kun tietoa voidaan vapaasti jakaa. Tämä on toteutunut kuten vedyn jalostaminen halvaksi polttoaineeksi. Sehän onnistuu kaikilta, koska raaka-ainetta sataa ilmaiseksi taivaalta.

Ihmiskunnan älykkyyden lasku on huomattu mutta anti-Flynn ilmiö on saanut edetä rauhassa, sillä vähänpä sille on tehtävissä. Suurin osa väestöstä ei edes usko, että älykkyyttä voisi mitata millään lailla. Toki se on kokonaisvaltaisesti vaikeaa, mutta oudon hyvin testit ovat antaneet suuntaa sille, miksi toisille tiede on helpompaa kuin toisille. Toki on hyvä muistaa, että tietämättömyys koostuu karkeasti yleistäen kahdesta tekijästä, nimittäin (A) kyvyttömyydestä oppia ja/tai soveltaa oppimaansa ja (B) tiedonsaannin rajoituksista. Ominaisuus A voi johtua geeneistä ja/tai kasvatuksesta siinä vaiheessa, kun ihmislapsen aivot kehittyvät. Jos ihmisellä on ominaisuus A, ei häntä hyödytä mikään tiedon määrä, asiantilaa ei voi korjata.  Jos syy on B, parannusta saadaan helposti tuottamalla tieto kaikkien saataville. Paitsi jos niin ei haluta, kuten yhä joissakin maissa on tapana.

Asia ei luonnollisesti ole aivan näin yksinkertainen, mutta suuren ihmismassan peruskuvio haarautuu näistä juurista. Ikävä kyllä tuohon peruskuvioon liittyy aina ne poikkeukset, joilla on halua sekoittaa pakkaa jostakin syystä. He käyttävät surutta hyväksi uutta uljasta ihmistä, joka arvostaa elämänkoulua enemmän kuin yliopistoa ja youtubea enemmän kuin tieteellisiä julkaisuja.

Tänä vuonna selkeä trendi on ollut disinformaation levittämisen lisääntyminen. Tekoälyn myötä väärän informaation paketoiminen yhä uskottavammaksi on tullut halvemmaksi ja helpommaksi. Sen myötä yhä useampi levittää videoita, artikkeleita ja kuvia, jotka eivät kestä mitään kriittistä tarkastelua. Hyödyllisten idioottien myötä meillä on runsaasti myös misinformaatiota. Tällöin alkuperäinen lähde hämärtyy ja tieto tulee ”yleiseksi”.

Tietotulvan keskellä on yhä vaikeampi erottaa oikea väärästä. Niin ikävältä kuin se joskus tuntuukin, hyvä yleissivistys ja lukutaito varjelevat pahimmilta virheiltä. Kannattaa hiukan miettiä, ennen kuin jakaa tieteen uusimpia löytöjä jättiläisiin tai pettämättömiin sijoitusneuvoihin liittyen. On hyvä muistaa, että disinformaation tuottaminen ei ole ilmaista ja sen levittäjillä on aina pyrkimys johonkin, joko suoraan tai välilliseen rahalliseen hyötyyn.

Tosiasioiden tunnustaminen on usein tuskallista, mutta välttämätöntä, jos jotain halutaan muuttaa. Me kyllä tiedämme ja tunnistamme jo Suomessakin, että yleissivistys ei ole enää niin korkealla tasolla kuin vielä 20-30 vuotta sitten. Lähdekritiikki ei ole suosiossa, sen on syrjäyttänyt nopea reagointi asiaan kuin asiaan. Haluamme jakaa jännän uutisen ensimmäisenä tajuamatta, että se on silkkaa valetta. Tekoälyn avulla lehtitalotkin kääntävät kilpaa ties mitä artikkeleita yön pimeinä tunteina ehtiäkseen ensin haaskan äärelle. Nopeus on ohittanut tarkkuuden, koska tarkkuus vaatii vaivaa, nopeus ei.

Palataan tarinan alkuun. Antroposeeni on vaihtunut pikavauhtia anoitosseeniin. Se voi jäädä pieneksi välisoitoiksi, mutta se voi olla myös viimeinen epookki, jolle kukaan osaa edes nimeä antaa. Mainitsemani seuranta liittyy ilmastonmuutoksen tiimoilta käynnistyneeseen massiiviseen disinformaation jakamiseen. Jokuhan sen operaation maksaa, syitä voi vain arvailla. Toki ilmastonmuutoksesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta tieteellisen datan kerääminen on nykyään helppoa. Sen tulkintaa voi tietysti kiistää, mutta ei sisältöä. Jos joku oikeasti uskoo, että kotikeittiössä avokattilassa vesi voi kiehua vaikka 50C asteessa, jos seisoo vieressä porkkana kädessä, ollaan jo melko syvällä litteän Maan uumenissa. Ehkä pystymme parempaan.