Pitkätkin tiet päättyvät joskus! Moni varmaan seurasi mielenkiinnolla pientä projektia, jossa parin vuoden tutkimustyön aikana kirjoitin elämäkerran. Minuahan oli pyydetty kirjoittamaan elämäkertaa erinäisistä julkisuuden henkilöistä, mutta en oikein innostunut tästä buumista, joissa kirjailija ja julkkis hitsataan yhteen. Homma taisi lähteä ilmiöitymään, kun Hotakainen kirjoitti Räikkösestä, sitten Tervo kirjoitti Loirista, Kettu Alangosta, Hirvonen Katri Helenasta, Venho Suosalosta jne. jne. ja eiköhän tämä vielä jatku. Eipä mitään, hyvähän se on kirjoittaa, kun lukijoita riittää ja kirjoja kaivataan, mutta tuohon hommaan minun innostukseni ei riittänyt, sori siitä.
Sen sijaan aloin miettiä, kukahan nyt herralle oikein kelpaisi, kun aina pitää olla niin hiton hankala eikä voi suosiolla loikkia sinne, minne muut kollegat ilman turhia mutinoita menevät. Ja keksinhän minä sen, että Aku olisi minuakin kiinnostava henkilö, jonka taipaleesta on todellakin syytä elämäkerta kirjoittaa. Aineiston haaliminen vei aika paljon aikaa ja oli pakko piipahtaa rapakonkin takana, mutta työ on työtä. Kuten arvata saattaa, Aku ei saapunut kulmakahvilaan kertomaan tarinoitaan ja tarinan juuret ovat tukevasti Yhdysvaltain kamaralla. Käsikirjoituksesta muokkautui vuosien saatossa metafiktiivinen teos, jossa suosittu sarjakuvahahmo pääsi kertomaan omasta elämästään. Ja kuten mainoslauseet kertoivat, Aku on tosiaankin monille ihmisille yhtä todellinen kuin Elvis tai kuka tahansa muu kuuluisuus, jota he eivät ole koskaan nähneet mutta josta he ovat kuulleet paljon. Teoksen myötä Aku heräsi eloon, ihan oikeasti.
Mutta koska Suomi on Suomi, täytyi sapluunasta karanneen vähän taas taivutella, että kirja saatiin julki. Tässä apuun tuli Vinopino Oy, jonka mesenaattikampanja toteutti sen nykyään yleistyvän käänteisen mallin kirjamyynnistä. Ihmiset ostivat kirjan ensin, jotta se saatettiin painettua koviin kansiin. Ja tuloshan oli mitä mainioin, kirja on jo kaikkien ostajien hyppysissä. Kaupallista juhlaa tästä ei tietenkään tullut, mutta sehän on tuskin noiden yllä lueteltujenkaan kirjojen tavoite, ainoastaan kansan sivistys ja viihdyttäminen.
Tietenkin näissä nopeissa projekteissa käy niin, etteivät kaikki halukkaat ehtineet junaan mukaan. Mutta eipä hätää, kirjaa painettiin teknisistä syistä sopiva tasaluku, joten muutamia kappaleita kyllä löytyy vieläkin. Jos siis kirjan haluaa lukea, on peräti kaksi polkua.
Jos kirjan haluaa omaksi, sen voi ostaa Rosebudin kirjakaupasta.
Jos kirjan haluaa vain lukea, mutta ei ostaa, sen voi lainata kirjastosta, jos kirjasto on hankkinut sen kokoelmiinsa. Jos se ei ole kokoelmissa, sitä voi aina pyytää hankittavaksi, Suomi on tässä mielessä palveluyhteiskunta.
Täytyy sanoa, että tämän pikku tietokirjan tekeminen oli mukavaa. Tästä toki tuli näin tehtynä enemmänkin bibliofiilien ilo, mutta vaihtelu virkistää! Seuraavat projektit ovat taas ihan jotain muuta.
Savurenkaita 