Sain ensimmäisen kirjastokorttini joskus vuonna 1974. Siihen aikaan luin tietysti sarjakuvia (Lucky Luke, Asterix, Tintti!) mutta mielenvikaisuuteni ilmeni jo siksi varhain, että tartuin myös kuvattomiin kirjoihin. Tarzan -kirjat luin kaikki, vaikka kirjoittajan Edgar Rice Burroughsin nimi oli lähes mahdoton lausua. Onneksi sitä ei kirjaston tädeille tarvinnut koskaan sanoakaan.
Mysteerit ovat aina kiehtoneet mieltäni ja kuinka ollakaan, tartuin hyvin pian myös kirjaan, jossa oli näppärän lyhyitä juttuja oudosta hemmosta, joka kykeni ratkaisemaan lähes mahdottomia arvoituksia. Sherlock Holmes oli pienelle pojalle yliluonnollisen hieno hahmo. Sherlock osasi kaikkea; naamioitua, nyrkkeillä, ampua ja käyttää aivojaan. Myöhemmin olen itsekin kokeillut kaikkea tuota, totta kai. Ei minusta silti tullut Sherlockkia, mutta ei sentään Moriartyakaan.
Tänään ympyrä sulkeutuu. Turussa julkaistaan muutaman tunnin kuluttua antologia, jossa maksan osan velastani takaisin. Sherlock Holmes Suomessa sisältää oman kunnianosoitukseni sir Arthur Conan Doylelle ja hänen luomalleen hahmolle. Kauan eläköön Sherlock Holmes!
Savurenkaita 