Neljä seuraavaa vuotta

Ilmastokin muuttuu, hitto soikoon.

Meistä tuntuu juuri nyt, että elämme historian käännekohdassa. Näin voikin olla, vaikka lopulta se tiedetään vasta jälkeenpäin. Suuret mullistukset laimentavat ne pienemmät ja vasta tulevat sukupolvet asettavat käännekohdat suurempaan kontekstiin.

Pian tiedämme ainakin sen, kuka johtaa Yhdysvaltoja seuraavat neljä vuotta. Kamppailu Joe Bidenin ja Donald Trumpin välillä huipentuu vaalipäivänä kolmas marraskuuta, tai hiukan sen jälkeen tai oikeudessa. Joka tapauksessa se ratkeaa viimeistään joulukuun aikana tavalla taikka toisella. Tämä taistelu on hyvä tiivistelmä siitä ajasta, jossa nyt elämme. Amerikkalaiset ovat keskellä faktan ja fiktion sekamelskaa, tunnekuohujen ja mielikuvien pyörteessä, joiden keskeltä on enää hyvin vaikea erottaa mitään selvästi.

Joe Biden edustaa kiistämättä mennyttä maailmaa siinä mielessä, että hän on ammattipoliitikko, jonka ura on kestänyt jo huikeat 47 vuotta. Hän toimi senaattorina 36 vuotta ja 8 vuotta vierähti Barak Obaman varapresidenttinä. Tämä on jo kolmas kerta, kun Biden yrittää Yhdysvaltain presidentiksi. Vuonna 1987 ja 2008 yritys hiipui jo demokraattien esivaaleihin. Aika ei ole kohdellut Bidenia kovin hellästi ja kun 78. syntymäpäivä on jo ovella, ei Bidenkaan ole enää ihan parhaimmillaan.

Bidenin poliittinen ura on tyypillinen poliitikon ura. Kohuja on riittänyt ihan kohtuullisesti, pieniä valheita on tullut lipsauteltua siellä ja täällä, pikkuisen on plagioitu toisten tekstejä ja tallottu muiden ihmisten henkilökohtaiselle reviirille. Tuo kaikki on vanhan maailman tavallista poliitikon toimintaa aikana, jolloin vanhat synnit yleensä jäivät piiloon tai hautautuivat nopeasti. Verkostot on luotu huolella ja ne ovat miestä kannatelleet hyvin. Hän ei halua loukata ketään ja vanhan poliittisen tavan mukaan pyrkii olemaan kaikkien puolella olematta kuitenkaan ketään vastaan.

Donald Trump on aivan toista maata. Hän ei edes ole poliitikko, vaan liikemies. Presidentinvaalit vuonna 2016 oli hänelle yksi suuri projekti, joka saattoi onnistua tai sitten ei, mutta riski kannatti ottaa. Ehkä hän yllätti kaikkien lisäksi myös hiukan itsensä voittamalla vaalit, mikä kertoo lähinnä kansan syvästä kyllästymisestä poliitikkoihin.

Trump ei noudata mitään pelisääntöjä. Hän valehtelee surutta eikä edes häpeä sitä. Jos hänellä on päämäärä, hän pyrkii siihen kaikin keinoin välittämättä vähääkään, onko keinot laillisia vai eivät. Hän kyseenalaistaa virallisen median jatkuvasti, aiheuttaa hämminkiä ja epävarmuutta. Kun Biden yrittää vedota järkeen, vetoaa Trump aina tunteisiin.

Tiedämme riittävästi näistä kahdesta ehdokkaasta, heidän heikkouksistaan ja vahvuuksistaan. Me emme näissä vaaleissa äänestä, se päänvaiva jää Yhdysvaltain kansalaisille. Gallupit ovat jo pitkään julistaneet Bidenin voittavan vaalit, mutta voiko mihinkään enää luottaa? Viimeisten viikkojen kampanjat ovat osoittaneet järkyttävän selvästi, että Trump saa kannattajansa liikkeelle, Bidenin tilaisuudet muistuttavat hautajaisia. Olkoonkin, että Biden rajoittaa osallistujien määrää, mutta kun Minnesotassa kuvernööri rajoitti Trumpin kampanjan osallistujamäärän 250 henkilöön, paikalle saapui silti tuhansittain Trumpin kannattajia parveilemaan aitojen taakse. Toisaalta, innottoman ja innokkaan äänestäjän ääni on tismalleen samanarvoinen.

Bidenin selkein vahvuus näissä vaaleissa on Trump. Ihmiset siis äänestävät Trumpia pois virasta, ja sen voi tehdä vain äänestämällä Bidenia. Vaikka Bidenin tilalla olisi limsapullo, limsapullo keräisi miljoonittain ääniä. Mutta riittääkö pakoilmiö, kun vastassa on vetoilmiö? Trumpin kannattajat ovat lojaaleja eikä heidän päätään käännä mikään. Voisiko käydä niin, että Bidenin kannattajat eivät sitten jaksakaan äänestää, koska Biden ei sinällään vetoa heihin ja he ajattelevat, että etumatka riittää, äänestäkööt muut.

Koko roska ei kuulu minulle, mutta se on kiinnostava jo sosiologisena ja tilastollisena ilmiönä. Yhdysvaltain vaalijärjestelmä tekee tilanteesta mielenkiintoisen, sillä voitto vaaleissa koostuu osavaltioiden valitsijamiehistä. Valitsijamiehiä saa eri osavaltioista eri määrän ja voittoon riittää 270 valitsijamiestä. Osavaltioita voi hävitä 100 – 0, jos voittaa niitä riittävästi 51 – 49. Ja juuri niukkojen voittojen mestari Trump viime vaaleissa oli. Tällä hetkellä tilanne näyttäisi tältä:

Biden varmat	Biden melko varmat	Tasan	Trump melko varmat	Trump varmat
203	70	140	42	83

Trump on siis gallupien mukaan erittäin pahasti alakynnessä, sillä varmojen osavaltioiden kääntäminen on lähes mahdotonta. Ero on siellä niin suuri, että moista virhemarginaalia on vaikea kuvitella. Sen sijaan osavaltioissa, joissa Bidenin voitto on melko varma, Trumpin kampanjat ovat iskeneet hiukan kiilaa. 20 edustajan Pennsylvaniassa ero on Biden hyväksi yhä 51-46 (epävarmoja äänestäjiä 3 %), mutta se on hiukan kutistunut. Michiganin 16 edustajaa ovat menossa Bidenille 51-44 (epävarmoja 5 %) ja Minnesotan 10 edustajaa 50 – 42 (epävarmoja 8 %). Bidenin kannalta huono juttu on, että epävarmat ovat viime vaaleissa kääntyneet lopulta Trumpille ja yllätys yllätys, juuri näitä osavaltioita Trumpin puheralli on myllännyt. Jos Trump kykenisi ihmeeseen ja siirtäisi nämä 46 valitsijamiestä leiriinsä, laskennallinen tilanne 273 – 125 olisikin jo 227 – 171.

Vaa’ankieliosavaltioissa on jaettavana huikeat 140 valitsijamiestä. Näistä 101 on jaossa Teksasissa (39), Floridassa (28), Ohiossa (18) ja Georgiassa (16). Tällä hetkellä Trump on siirtynyt johtoon Teksasissa 48-46 (epävarmoja 6 %), Biden johtaa Floridassa 49-46 (epävarmoja 5 %) sekä Georgiassa 49-46 (epävarmoja 5 %) ja Ohiossa tilanne on tasan 47-47 (epävarmoja 6 %). Jos Trump kääntää nämä kaikki itselleen ja kaappaa Pennsylvanian, Michiganin ja Minnesotan, hänellä on 272 valitsijamiestä ja hän voittaa vaalit. Pientä variaatiotakin sallitaan, sillä Arizonassa on jaossa 11 valitsijamiestä ja tilanne siellä on 47-47 (epävarmoja 6 %), Pohjois-Carolinassa jaossa on 15 valitsijamiestä ja Biden johtaa 48-47 (epävarmoja 5 %)

Tästä pienestä esimerkistä jo näkyy, että Trumpilla on iso vuori kiivettävänä. Jos hän kääntää kaikki tiukat osavaltiot itselleen, on hänen silti voitettava Bidenilta joku osavaltio kuusikosta Pennsylvania, Michigan, Minnesota, Wisconsin, Colorado tai New Hampshire. Jos hän ei saa näistä yhtäkään, hän häviää varmasti.

Ennustaminen on aina vaikeaa puuhaa, mutta sitä on mukava harrastaa. Trumpin kampanjajuna tietää tarkalleen tilanteen. Vaaleihin ei ole aikaa enää juuri mitään, mutta Trump pitää vielä peräti neljä (4) vaalitilaisuutta Pennsylvaniassa, josta hän voi ryöstää ne 20 valitsijamiestä, Michiganissa kolme (3) tilaisuutta, saaliina 16 ryöstettyä valitsijamiestä, Wisconsinin 10 valitsijamiestä yritetään ryöstää yhdellä tilaisuudella. Epävarmoja äänestäjiä käännytetään Pohjois-Carolinassa kahden (2) tilaisuuden verran, Georgiassa ja Floridassa yhden tilaisuuden verran. Hän siis tavoittelee juuri noiden 46 valitsijamiehen ryöstöä sekä 59 valitsijamiehen varmistelua vaa’ankieliosavaltioissa.

Trump todella tekee töitä voittonsa eteen, mutta kuten edellä jo perkasimme, se on kiven takana. Biden ei ihmisiä ole juurikaan kohdannut ja se voi olla kohtalokas virhe. Tosin, sillä etumatkalla, joka hänellä on, virheisiinkin on varaa. Mutta jos Trumpin vastustajat ovat kyllästyneet Bideniin ja ajattelevat, että muut hoitavat homman kotiin, huonosti käy. Trumpin kannattajat todellakin painuvat vaaliuurnille.

Yhdysvaltain presidentinvaalit ratkeavat tunnetasolla. Riittääkö Bidenin voittoon se, että vastustajaa inhotaan syvästi vai käykö niin, ettei työntövoima päihitä vetovoimaa. Viikon kuluessa olemme viisaampia, tai ehkä käy niin, että asia ratkeaa vasta oikeudessa. Popcornit esiin.