Kilpailu!

(c) Spacehouse -Piia

Kesän kunniaksi on hyvä järjestää jotakin rennompaa tapahtumaa, ja mikäpä olisi rennompi tapahtuma kuin kilpailu! Spacehouse  -blogin Piia keksi loistavan idean yhdistää lukupäiväkirja ja värityskirja. Nämä kaksi kirjaahan ovat ehkä maailman suosituimpia, joten niiden yhdistelmästä tulee varmasti maailmanlaajuinen hitti .

Kilpailun idea on hyvin yksinkertainen.
1) Kopioi tuo juliste itsellesi.
2) Väritä julisteesta niiden kirjojen nimet, jotka olet lukenut.
3) Lähetä kuva minulle 15.7. 2017 mennessä.

Kirjailijan naamankin saa värittää, jos tuntee sisäisen taiteilijansa heräävän. Kun klikkaat kuvaa, saat siitä suuremman version käyttöösi. Valmiin kuvan voi toimittaa:

a) tämän postauksen kommentteihin
b) twitteriin @jpkoskinen ja tägi #väritäkirjailija
c) FB:hen kirjailijasivuilleni, koordinaatit ovat tuossa oikean silmäsi haminoilla

Palkintona on koko tähän mennessä ilmestynyt sarja Murhan vuotta, eli nämä kolme kirjaa:
maaliskuukansi

Ei muuta kuin hyvää kesää ja värittämään!

Vuoden 2016 myydyimmät kirjat!

Kiirastuli

Klikkaa ja tutustu!

Kukapa ei rakastaisi tilastoja! Vuoden 2016 myydyimmät kirjat ovat taas tiedossa ja niistä voi  kukin päätellä kaikenlaista kivaa. Viisi myydyintä kotimaista kaunokirjaa löytyvät tuosta vasemmalta. Jos tilastoihin on luottamista, teillä monella ne ovat jo omassa hyllyssä.

Sikäli mikäli kun nyt kuulin oikein, kirjojen kokonaismyynti oli hiukan laskenut. Kirja-alahan on teuronut pitkään lamassa ja syitä on haettu milloin mistäkin, kuun asennosta aina paperirahan pahaan hajuun. Totuutta ei varmaan tiedä kukaan, sillä tuskinpa tautiin edes on yhtä helppoa syytä.  Tosin Harry Potter osoitti taas, että tarina kiinnostaa yhä, jos tarina on kiinnostava.

Mielensäpahoittajan hiihtokirja

Klikkaa ja tutustu!

Tilastoista löytyy kaunokirjojen osalta ainakin yksi huomio, josta ehkä voi päätellä jotakin, ehkä ei. Jos kaunokirjallisuuden myynti on jatkanut hienoista laskuaan, on hiukan yllättävää, että TOP20 kirjojen yhteenlaskettu kappalemyynti on viime vuoteen verrattuna noussut! Alla oleva käppyrä kuvaa kärjen myyntiä vuodesta 2000 lähtien ja ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 kärjentop20-2016 kokonaismyynti on selkeästi nousussa. Jos ja kun kaikkien kaunokirjojen myyntimäärä laski, niin tämähän kertoo vain ja ainoastaan polarisaatiosta, eli ne harvemmat ostot keskittyvät yhä harvempiin kirjoihin.

Juurihoito

Klikkaa ja tutustu!

Onko se mielenkiintoista? Ehkä. Jos nyt rohkeasti oletamme, että jonkinlaista tihentymää on havaittavissa, niin mistä se voi johtua? Onko juuri ne kirjat, joita mainostetaan eniten, nousseet nyt TOP20 joukkoon? Onko juuri nuo kirjat olleet parhaiten esillä kirjakaupoissa ja marketeissa? Mainoslehdyköissä, televisiospoteissa ja kadunvarsimainoksissa?

 

 

Matriarkka

Klikkaa ja tutustu!

Vaikea sanoa mitään varmaa, näitä asioita pitäisi tutkia kunnolla eikä huudella tuuleen, kuten minä aina teen. Tervon mainokset toki löivät silmille, niihin Otava oli panostanut rankalla kädellä. Mutta onhan tuossa TOP5 näkyvissä jo jotakin. Remes on kestosuosikki ja hänestä on tullut Päätalon kuoltua se mies, joka tekee isälle lahjakirjan. Kokemuksesta tiedän, että kun on kerran löytänyt  hyvän lahjakirjan, siitä ei luovuta ja sillä hyvä. Kyrö, Nousiainen ja Tervo ovat TV:stä tuttuja, joten ostajalle olisi pitänyt ainakin nimi jäädä mieleen.

Akvarelleja Engelin kaupungista

Klikkaa ja tutustu!

Jukka Viikilä voitti Finlandia-palkinnon, joten sijoitus TOP5:een oli vähintä, mitä kirjalta saattoi odottaa. Finkkuhan ostetaan myös joululahjaksi moneen kotiin, jossa keittiönpöytä keikkaa tai sohvasta on jalka poikki. Noh, kyllä niitä luettavaksikin menee, älkää nyt hikeentykö. Mutta joka tapauksessa aika varmoilla linjoilla tässä on edetty terävimmän kärjen suhteen. Pitäisikö siitä olla huolissaan?

Toisena seikkana tarkastelin huviini kustantamoiden menestystä TOP20 suhteen vuodesta 2000 vuoteen 2016. Kaksi giganttiahan ovat näillä listoilla lyöneet tunnetusti yhteen, Otava ja WSOY. Aikojen saatossa vaaka on kallistunut vahvasti Otavan suuntaan. Alla olevassa kuvassa sinnittelee Tammi kolmantena, mutta aika tasavahva sen kanssa on ollut Gummerus, joka tästä kuvasta puuttuu vain selkeyden vuoksi.kustantamot

Kuten kuvasta voi päätellä, Södikka on ollut pelissä hyvin mukana vuoteen 2004 asti ja vielä 2008 on sapelit kalisseet, mutta sen jälkeen Otava on näyttänyt Korkeavuorenkadun jättiläiselle Uudenmaankadun perävaloja. Tähänkin on varmasti monta syytä, kuten ehkä Suomalaisen kirjakaupan siirtyminen Otavan haltuun. Se tapahtui 2011, joten ihan kokonaan sekään ei selitä tuota eron alkua, mutta selittää varmasti osaltaan sen vahvistumisen. Joka tapauksessa TOP20:een vuosina 2000- 2016 päätyneestä 340 kirjasta  Otava, Tammi, WSOY ja Gummerus ovat kustantaneet 300, eli 88%. Mieti siis, esikoinen, mihin pumaskaasi tarjoat.

Jos nyt siis joku onneton kirjailija haluaa tunkea kirjamyynnin kärkeen, löytyy siihen pari hyvää tapaa.
A) kirjoita se hyvä kirja jaada jaada jaada, tämä on nyt tätä pakkopullaa sanoa tämä, ettei kukaan pahastu.
B) hanki kirjallesi joku noista neljästä kustantajasta.
C) pidä huoli, että naamasi näkyy televisiossa.
D) voita Finlandia-palkinto.
E) kun Remes lopettaa ja ojentaa Päätalo-kapulan eteenpäin, ota se vastaan.

Helppoa, eikö totta? Noh, ei tätä pidä ottaa liian vakavasti. Jos tosissaan haaveillaan kokonaiskirjamyynnin noususta, niin se vaatisi laajemman kirja- ja kirjailijajoukon näkymistä mainoksissa, mediassa ja kirjakaupoissa. Sitä nuo tilastotkin alkavat nyt vihjata, jos kokonaismyynti laskee mutta kärjen nousee. Ei tämä ala millään fb-sivuilla ja somenostoilla elvy. Eikä edes tällä saamarin blogiin postaamisella! Hitto!

Onko kirjailija olemassa, jos hän puhuu tyhjässä salissa?

Helsingin Kirjamessut 27. - 30.10.2016Pian alkavat Helsingin kirjamessut huipentavat kirjasyksyn 2016. Tapahtuma tuo Helsinkiin satoja kirjailijoita, jotka puhuvat pääasiassa omista kirjoistaan, joita he kovan työn jälkeen ovat saaneet julkaistuksi armon vuonna 2016. Näkyminen on tärkeää, sillä ilman näkyvyyttä se oma hengentuote jää lukijoilta löytämättä. Vaikka Astraali-TV:ssä muuta väitetäänkin, aika harva ihminen on meedio, joka aistii kaiken hyvän vain sulkemalla silmänsä.

Suomessa ilmestyy hämmästyttävän paljon hämmästyttävän hyvää kirjallisuutta. Mutta Suomessa ilmestyy myös hämmästyttävän paljon hämmästyttävän huonoa kirjallisuutta. Ja koska nyt puhutaan makuasioista, minun hyväni voi olla sinun huonosi ja päinvastoin. Lopputulos on kuitenkin se, että noiden kahden kategorian suuruus on isolla otannalla vakio. Lukijan ongelma ei siis suinkaan ole, ettei hyviä kirjoja julkaistaisi. Hänen ongelmansa on, että kuinka hitossa hän voi löytää omasta mielestään hyvän kirjan. Ja uskokaa pois, kun lukija kärsii tämän ongelman äärellä, kärsii varjoissa voihkiva kirjailija tuhatkertaisesti hänen puolestaan.

Kirjan tie lukijan verkkokalvolle ja sitä kautta tietoisuuteen on suhteellisen yksinkertainen. Lukijan L täytyy tietää, että kirjailijan K uusin teos on julkaistu. Tässä häntä auttaa kustantamon mainonta (mainoksilla tiedotetaan saatavilla olevista kirjoista). Hänen täytyy löytää se kirjakaupasta (kaupassa kirjoja myydään kuluttajille) tai kirjastosta (organisaatio, joka tarjoaa kirjakokoelman lainauspalveluita). Kun nämä kaksi ehtoa toteutuvat, lukija L on iloinen.

Mutta lukijan L katseelta jää piiloon muutama seikka, jotka saattaisivat huolestuttaa häntä. Juuri se kirja, jota hän on palavasti odottanut kaikki nämä vuodet, joutuu läpäisemään monta kiirastulta. Oletetaan, että kirjailija K on jollakin ihmeen tavalla saanut kustannussopimuksen romaanilleen R. On sovittu, että romaani R ilmestyy vuoden 2017 syksyllä. Romaania ennakkomyydään kirjakauppiaille keväällä 2017, jolloin kukaan ei tietenkään ole voinut romaania edes lukea. Sisäänostajat päättävät lukijan L puolesta esittelytekstin luettuaan, haluaako lukija L kirjaa ostaa vai ei. Heistä lukija L ei halua lukea romaania R eikä kirjailija K ole kovin kiinnostava. Lukija L ei tule siis löytämään romaania R kirjakaupasta ilman viittä avustajaa. Se on päätetty jo, ennen kuin kirja on edes valmis.

Vanhojen ajoneuvojen värityskirja

Ota minut!

Eikä lukijan L kärsimykset pääty vielä tähän. Kustantaja ymmärtää nopeasti, ettei kovin paljoa mainosrahaa kannata uhrata tuotteeseen, jota on vaikea löytää kaupoista. Tutkimusten mukaan 52% ostopäätöksistä tehdään vasta kirjakaupassa, kun tuote nähdään omin silmin. Tämä bonus siis voidaan saavuttaa ilman mainostusta, kunhan kirja on esillä. Kun kirjaa mainostetaan ja se on esillä, liikutaan jo todella lämpimillä vesillä. Miksi siis mainostaa kovinkaan paljon tuotetta, joka ei ole helposti saatavilla ja potentiaalinen myyntitapahtuma on epätodennäköinen? Vastaus ei suinkaan ole siksi.

Tämä salaperäinen koneisto on siis lukijaa L kuulematta jo päättänyt, mistä lukija L on kiinnostunut. Ja jos tämä päätös ei lukijaa L miellytä, hän voi tehdä kuten tuhannet ja tuhannet hänen kaltaisensa ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana tehneet; jättää kirjat ostamatta. Kahtakymmentä myydyintä kirjaa myytiin vielä kymmenisen vuotta sitten kolme miljoonaa kappaletta, nyt aivopesuun kyllästyneet lukijan L kaltaiset ihmiset ovat jättäneet ostamatta tuosta toteemipaalusta lähes 1,3 miljoonaa kirjaa.

Principles of Human Knowledge and Three Dialogues Between Hylas and Philonous

JP, anna minun olla rauhassa!

Mitä tästä kaikesta sanoisi vanha ystäväni George Berkeley? Varmaan paljonkin, jos hän ei olisi kuollut jo 1753, mutta hänen alter egonsa Philonous sanoi: ”…aineellisten kappaleiden todellisuus on siinä, että ne havaitaan.” Tämän olen itsekin empiirisesti kokenut tavatessani lukijaa L. Hän kysyi, milloin ilmestyy se talvisodasta kertova romaani, josta olimme aikaisemmin puhuneet. Kun mainittuna ajankohtana kirjan ilmestymisestä oli kulunut yli vuosi ja se oli jo poistunut kirjakauppojen hyllystä, voidaan perustellusti epäillä, oliko se lukijan L näkökannalta koskaan ilmestynytkään?

Kaikki ihmiset, jopa kirjailijat, joutuvat sietämään sattuman kylmiä lakeja. Elämä ei suinkaan ole perusluonteeltaan oikeudenmukaista. Onni ja itsestä riippumattomat tekijät ratkaisevat paljon. Tämän moraalia rapauttavan totuuden takia ihmiskunta on kehitellyt erilaisia uskontoja, joiden avulla huono-onniset voivat lohduttaa toisiaan. Ne vääryydet, joita elämässä kohdataan, hyvitetään kuoleman jälkeen. Todisteita tästä tasauksesta ei tosin ole olemassa.

Yksin

Totta vai tarua?

Jos siis kirjailija K on jollakin universaalilla mittarilla kirjoittanut absoluuttisen hyviä teoksia, onko hän kuitenkaan hyvä tai kiinnostava? Jo Paavo Nurmi sai Pariisin olympialaisissa 1924 huomata, että paras voi olla vain silloin, kun vallitsevat olosuhteet ja päättäjät antavat siihen mahdollisuuden. Legenda kertoo, kuinka Ville Ritolan juostessa 10 000 metrin kilpailussa kultaa, joukkueenjohtajien kisasta hyllyttämä ja aavistuksen suivaantunut Paavo juoksi saman matkan harjoituskentällä maailmanennätysaikaan. Kullan vei Ritola, sillä todellisuus on sitä, että se havaitaan ja tunnustetaan vain niiden ihmisten toimesta, jotka hallitsevat virallista totuutta. 

Kammottavinta tässä suuressa leikissä on, että myös menestyjät ovat ulkopuolisten tekijöiden armoilla. On kovin halpahintaista syyllistää menestyvää kirjailijaa menestyksestä. Ei ole hänen vikansa, että elämän suuri onnenpyörä on ollut hänelle suopea. Hän on tehnyt työnsä kuten kirjailija K, parhaan kykynsä ja näkemyksensä mukaan, sekä toivonut parasta. Jos suuhun mahtuu vain yksi peruna, kahdesta perunasta on valittava vain toinen, eikä se tee siitä toisesta perunasta yhtään sen huonompaa mutta ei myöskään parempaa. Tietysti kirjailija K olisi onnesta soikea, jos valinta olisi osunut häneen eikä hän ehkä enää piittaisi syistä, jotka tähän valintaan johtivat.

Tämän kaiken kaaoksen keskellä voisi luulla, että kirjailijan K mielenterveys luhistuisi. Epäoikeudenmukaisuus ja epäloogisuus aiheuttavat kaikille kädellisille turhautunutta

raivoa, joka ajan mittaan voi olla lamaannuttavaa. Ikävä kyllä joskus näin käykin, ja kirjailija laittaa hanskat naulaan ja dramaattisemmat heittävät kokonaan lusikan nurkkaan. Tätä kirjailija K ei toki tee, sillä hän ei piittaa markkinakoneistosta tai Berkeleyn filosofiasta. Luojan kiitos, kaiken kirjoittamisen ulkopuolisen roskan hoitaa hänen puolestaan ego E.

Nykyaikainen moninkertaistettu todellisuus vaati kirjailijaa uudistumaan. Kirjailijan on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta lähes pakko jakaantua. Vanhana jääränä kirjailija K vain ja ainoastaan kirjoittaa ja haistattaa pitkät kaikelle muulle. Hän ei kumarra mitään eikä ketään, iloitsee lapsellisen vilpittömästi lukijoistaan, vaikka niitä olisi vain 17. Hänen egonsa E hoitaa markkinoinnin. Ego kaappaa painosta tulleen kirjan kainaloonsa kuin peikko vauvan kehdosta, ja lähtee kiikuttamaan sitä maailmalle. Hän on se, joka kiroaa myyntiorganisaatiot, kirjakauppaketjut ja valtalehtien kriitikot, jotka pelon kangistamina yhä kumartavat pellon reunaan pystytettyä lahoa puupylvästä, kunhan hinnasta sovitaan. Ego E on törkeä ja hävytön, todellinen idealisti, sillä hän kamppailee olemassaolostaan eikä hyväksy mitään välistävetoja. Hän somettaa, on nokkela, hauska ja välillä sarkastinen. Hän hymyilee valokuvissa ja tunkee näkyviin kuin ylivilkas lapsi.

Matriarkka

Esillä isosti ja hyvästä syystä!

Mitä siis luulette näkevänne Helsingin kirjamessuilla? Näette todennäköisesti suurimmaksi osaksi juuri sen, mitä jo keväällä 2016 päätettiin teidän näkevän: kirjat ja kirjailijat, joiden oletettiin miellyttävän teitä. Nyt on viimeinen hetki saada myynti nousemaan niille kirjoille, joita keväällä ennakko-ostoissa päätettiin teidän ostavan. Se ei toki tarkoita, että kaikki keväiset valinnat olisivat automaattisesti vääriä ja ettei lukija L niistä pitäisi. Täytyy vain olla tarkkana, ettei suuren illuusion takia jää huomaamatta jotakin muuta, mikä saattaisi myös olla kiinnostavaa. Näette lukuisia egoja, kirjailijan K ego E esiintyy muiden mukana parhaansa mukaan. Paikalla on paljon myös  kirjailijoita ilman egoaan, he esiintyvät yleensä pienemmillä lavoilla ja torstaina. Heitä kirjailijan K ego E käy salaa katsomassa.

Helmikuun kylmä kosketus

EGO!

Luciferin oppipojat

KIRJA!

Turha on kuitenkaan luulla, että valta olisi heillä, jotka ovat sen omin lupinensa itselleen ottaneet. Ei mikään valtalehden kriitikko pakota lukijaa L ostamaan sitä kirjaa, jota on rummutettu henkilöhaastatteluissa, aamuohjelmissa tai kirjaliitteissä. Lukijan L ei ole pakko ostaa valtavasta kasasta sitä kirjaa, jonka kaikki muutkin ostavat, koska kirjakauppiaat ovat ennen kirjan ilmestymistä päättäneet niin. Sillä lukijalla L on valta, voima ja kunnia ostaa tai olla ostamatta ihan mitä hän haluaa. Hän voi torstaina avata aution Aino-salin oven ja herättää eloon kirjailijan, jota ei hetkeä aikaisemmin ollut olemassakaan. Ja katso, valkeus tulee.

Henkisesti olen kotona mutta egon valtaaman ruumiini voi tavata seuraavasti:
27.10.2016 Helsinki kirjamessut Eino Leino-lava klo 17:30
27.10.2016 Helsinki kirjamessut WSOY osasto 6b101 klo 18:10
29.10.2016 Helsinki kirjamessut Mika Waltari-lava klo 11:30
29.10.2016 Helsinki kirjamessut Docendo/CrimeTimen osasto klo 12:00
29.10.2016 Helsinki kirjamessut Takauma-lava klo 14:30
29.10.2016 Helsinki kirjamessut Storytel osasto 6m104 klo 15:30
30.10.2016 Helsinki kirjamessut Takauma-lava klo 11:00
30.10.2016 Helsinki kirjamessut Storytel osasto 6m104 klo 13:30

Nähdään messuilla!

Lukupinon suosituksia

Kuka kuolleista palaa

Klikkaa ja osta!

Dekkaria pukkaa lukupinossani, joten olen lukenut niitä aika läjän tässä viimeisinä kuukausina. Koska en lue loppuun huonoja kirjoja, ovat nämä kaikki hyviä, tähdet voitte laittaa kohdilleen ihan itse.

Virpin Björk-sarjan kolmas osa on nyt saatavilla. Voin lämpimästi suositella tätä ja kahta edellistäkin. Helsinkiläisille näissä on erikoisbonuksena todella hieno kuvaus kaupungista 1920-luvulla. Historiallisen dekkarin viehätys ja jännitys syntyy mukavasti myös siitä, ettei yksinkertaisetkaan asiat, kuten viestin saattaminen A:lta B:lle, ole tekniikan myötä vielä niin kliinistä ja helppoa.

Rahtari

Klikkaa ja osta!

Seppo Jokisen rahtari on taattua Koskista. Noh, kaikkihan tietävät, että Koskiseen voi aina luottaa. Kun Virpin kirjassa liikutaan historiallisessa Helsingissä, Sepon kirja on tutusti kiinni nykyajassa ja Tampereella.

 

Jos joku ei ole Jokisen sarjaan aikaisemmin tutustunut, on edessä mukava matka, sillä komisario Koskinen on seikkailut jo vuodesta 1996 lähtien!

 

Elämäni gangsterina

Klikkaa ja osta!

Luin myös tässä fiktion päälle faktaa, Marko Lönnqvistin Elämäni gangsterina. Kirja oli mukava kurkitus sinne lain toiselle puolelle. Tässä ei nyt ihan parhaita kikkoja paljasteta, varmaankin myös siitä syystä, ettei tämä ole oppikirja. Mutta hyvän kuvan tästä saa, missä mennään silloin, kun mennään lainsuojattoman papereilla.

Tekstikin luistaa hyvin, Marko osaa kirjoittaa ja Jara toimittaa.

 

Viisauden talo

Klikkaa ja osta!

Tämä minulla on vielä kesken, eikä suinkaan sen takia, että se olisi huono, vaan koska tämä on tiukkaa tavaraa. Luen tätä hiljalleen ajatuksen kanssa. Yleensäkin luen tietokirjoja fiktion lomassa, siitä on tullut paha tapa.

Näihin kirjoihin kannattaa tutusta. Näissä on takuu, eli jos ostatte ne ja ette pidä, voitte lahjoittaa ne paikalliseen kirjastoon.

Yritin olla kirjaihminen, mutta luovuin kirjasta kahden viikon jälkeen

Kaikki alkoi ihan hyvin. Olin jo monta vuotta vakavasti harkinnut, että voisin hankkia kirjan. Missä tahansa kuljinkin, näin onnellisia kirjanomistajia. Metrossa, junassa ja busseissa ihmiset lukivat kirjojaan, hymyilivät ja nauroivat itsekseen. He olivat selvästi onnellisia. Ajattelin kateellisena, että minäkin voisin olla onnellinen.

Turun kirjamessuilla se sitten tapahtui. Olin esiintymässä, eikä minulla ollut aikomusta hankkia kirjaa. Olisin halunnut harkita asiaa hiukan pitempään. Aulassa minua odotti kuitenkin yllätys. Tarjolla oli ilmainen, suloinen kirja!

Päätin antaa kirjalle mahdollisuuden. Silitin sen kiiltävää pintaa, nuuhkin tuoreen painomusteen tuoksua. Minusta tuntui, että meistä voisi tulla hyvät ystävät. Pakkasin kirjan hellästi kassiini. Kaikki kirjaihmiset hymyilivät minulle, vihdoinkin kuuluin joukkoon!

Elämä kirjan kanssa yllätti minut. Ehkä olisin kestänyt sen, että kirja vei ikävästi tilaa kirjahyllystä kukkopillikokoelmaltani ja keräsi harmaata, nukkaista pölyä. Olisin voinut tottua siihen, joskus. Mutta pian huomasin miettiväni, että kirja pitäisi lukea. Aina kun minun piti sopia menoja, jouduin miettimään, onko tämä nyt pois kirjan lukemisesta. Koska kirja oli aloittamatta, halusin varata sille aikaa. Sosiaalinen elämäni alkoi kuihtua.

Lopulta avasin kirjan. Luin siitä muutamia rivejä ja huomasin pian, etten jaksanut enempää. Rivit olivat pitkiä, sanat outoja. Katsoin, montako sivua kirjassa oli. 405 sivua, mieletön määrä, mutta ehkä selviäisin. Kunnes tajusin, että niteessä on kaksi osaa, ensimmäinen osa oli 421 sivua pitkä. Tiesin, että minun olisi luovuttava kirjasta. En voinut sitoutua siihen niin pitkäksi aikaa, kuin lukeminen olisi vaatinut.  Vein kirjan itkien paperinkeräykseen, sillä en halunnut kenenkään tietää epäonnistumisestani.

Ota minut omaksesi!

Pahin ei ollut vielä ohi. Ystäväni tiesivät, että olin hankkinut kirjan. He kyselivät, kuinka pitkällä olin, olinko pitänyt kirjasta. Eikö kirja ollutkin mainio, henkilöhahmot elävät ja miljöö kiinnostava. He olivat innoissaan mutta minussa ei ollut syntynyt kirjaa kohtaan mitään tunteita. Valehtelin kirjan olevan kesken. Oli muita kiireitä, halusin lukea rauhassa, antaa sille aikaa. Kun näin junassa ihmisiä lukemassa, vaihdoin vaunua.

Kirjasta luopuminen oli traumaattinen kokemus. Salaisuuteni paljastui hiljalleen, kirjaa ei ollut hyllyssäni enkä osannut keskustella siitä mitään. Ystävieni oli vaikea ymmärtää, ettei kirjat ole kaikkia varten. Olin pettynyt, ettei missään varoiteta kirjan vaaroista. Kaikkialla kerrotaan lukemisen hyvistä puolista, mutta kaikki eivät voi olla kirjaihmisiä. On vastuutonta jättää kertomatta niistä rasitteista ja vaivoista, joita kirja voi aiheuttaa.

En ole vieläkään toipunut kunnolla. Usein mietin, että voisin ottaa lainakirjan. Mutta entä jos en jaksa lukea sitäkään ja selviää, ettei välillemme syntynyt mitään aitoa kiintymystä? Oikeat kirjaihmiset syyttäisivät minua siitä, että veisin kirjan joltakin, joka aidosti osaisi rakastaa sitä. Ehkä on vain parempi myöntää, etten ole kirjaihminen. Toivoisin vain, että ympäröivä maailma ymmärtäisi sen myös, eikä syyllistäisi minua.

Jos joku jostakin syystä on mieltynyt kirjoihin, niitä löytyy monelta kasvattajalta. En suosittele, mutta ymmärrän kyllä, että kaikki meistä eivät ymmärrä omaa parastaan.

Kasvattaja JP Koskinen, kirjoja vapaana!

Kirjailijan arkipäivää

Odininlapsi

Klikkaa ja osta!

Vapaa kirjailija on vapaa juoksemaan vaikka metsään. Kun minulle tarjottiin tätä tilaisuutta, tartuin siihen oitis! Harva se päivä olen muutoinkin Aulangon metsässä, joten piipahdus Siuntion perämetsissä ei saanut minua paniikkiin.

Ja retkihän oli mitä mainioin! Lähdimme Jalavan väen kanssa eksyttämään Siri Petterseniä, tuota mainion Korpinkehät-kirjasarjan kirjoittajaa. No, Siri on norjalainen, joten ei se eksyttäminen ehkä ollut agendamme kärjessä, vaan hauska rauhoittuminen metsän siimeksessä.

Aika monenlaisissa tapahtumissa olen mukana ollut, mutta tämä oli kyllä yksi mukavimmista. Saimme rupatella rauhassa kuusien katveessa ja ruokaakin valmistettiin nuotiolla mätäspöytä täyteen. Sirin kanssa oli mukava rupatella, kirjailija on kirjailija kansallisuuteen katsomatta. Samoja murheita ja iloja meillä tuntui olevan runsaasti.

12041987_10153378798433153_591875975_nOdininlapsen olin tietty lukenut jo ennen metsään pinkomista. Heti kriittisenä ihmisenä ajattelin, ettei mikään suomalainen kustantamo olisi uskaltanut tällaista kotimaista kässäriä julkaista, koska pituutta on yli 600 sivua ja kaksi samanlaista tulee vielä päälle! Tarinahan on loistava ja vaatii tilaa rakentuakseen, mutta Suomessa, jossa kustannustaloissa usein kuljetaan henkselit ja kaksi vyötä housuissa, otetaan turhan harvoin mitään riskejä. Meillä missataan suuria juttuja, kun ne pitää aina tunkea samaan nakinkuoreen. Kotimaisesta kirjamyynnin laskusta 12048941_10153378786453153_1638424400_nei voi syyttää pelkästään lukijoita tai kirjailijoita. Varman päälle pelaaminen on täällä tarjontaa kuristava helmasynti, ei voi mitään. Kaikki poikkeukset pitää menestyä ensin muualla, ennen kuin vastaavia kotimaisten tekijöiden tarinoita julkaistaan täällä, jos sittenkään.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille suurten tarinoiden ystäville! Oli todella mukava jutustella Sirin kanssa ja kuulla, kuinka riemastuneen vastaanoton kirjasarja on saanut. Vielä mukavampaa oli, että saimme vieraaksemme myös korpin, joka kävi metsänreunassa ilmoittautumassa. Jotakin iloa siis minustakin oli, vanhasta velhosta! Nyt vain lukemaan, tämän kirjan kohdalla se kannattaa kyllä!

IMG_0410

 

Kirjailija yhteiskunnan äärellä

Kaivos

Klikkaa itsellesi Kaivos!

Voin rehellisesti myöntää, että ajan kuluessa olen yhä enemmän käyttänyt aikaa kirjojeni aihevalinnan miettimiseen. Tarinan kertominen on minulle yhä se tärkein asia, mutta tarinoitahan voi kertoa monista asioista monilla eri tavoilla. Kirjailijan tehtävästä on puhuttu siitä lähtien kun pergamenteille alettiin tallentaa fiktiivisiä tarinoita. Jos ihminen uhraa aikaansa lukemiseen, on hänen saatava siitä jotakin hyötyä.

Luetusta tekstistä haetaan yleensä joko faktista tietoa tai hyvää tarinaa. Perinteisesti kova tieto on tallennettu tieto-, oppi- ja opaskirjoihin. Niiden parissa on tarkoitus lisätä tietämystä aina ydinfysiikasta siihen, kuinka legoilla voi rakentaa hienompia luomuksia. Hyvät tarinat ovat taas kaunista turhuutta, kaunokirjallisuutta. Kaunokirjallisuuden lajityyppejä on monia ja tyypittelyn tarkoitus on kertoa lukijalle, minkälainen lukukokemus on odotettavissa.

Hyvän kirjallisuuden merkeistä voidaan puhua loputtomiin. Minulle hyvä kaunokirja sisältää hyvän, kiinnostavan tarinan kiinnostavine henkilöhahmoineen, sujuvan kielenkäytön ja ripauksen jotain, joka herättää uusia ajatuksia sekä mielellään vielä jonkinlaisen Ahaa! -elämyksen. Hyvä tarina, joka nostaa esiin jonkin todellisen vääryyden fiktion keinoin, on minusta kutkuttava.

Joskus todellisuus heittää vasten kasvojamme niin törkeän vääryyden, ettemme suostu uskomaan sitä todeksi. Vasta kun luemme siitä fiktiivisen, tosiseikkoihin pohjautuvan tarinan, silmämme avautuvat. Ajattelemme, kuinka helvetissä annoimme tämän tapahtua, oikeasti. Kiitos kirjasta, Antti!