Kilpailu!

(c) Spacehouse -Piia

Kesän kunniaksi on hyvä järjestää jotakin rennompaa tapahtumaa, ja mikäpä olisi rennompi tapahtuma kuin kilpailu! Spacehouse  -blogin Piia keksi loistavan idean yhdistää lukupäiväkirja ja värityskirja. Nämä kaksi kirjaahan ovat ehkä maailman suosituimpia, joten niiden yhdistelmästä tulee varmasti maailmanlaajuinen hitti .

Kilpailun idea on hyvin yksinkertainen.
1) Kopioi tuo juliste itsellesi.
2) Väritä julisteesta niiden kirjojen nimet, jotka olet lukenut.
3) Lähetä kuva minulle 15.7. 2017 mennessä.

Kirjailijan naamankin saa värittää, jos tuntee sisäisen taiteilijansa heräävän. Kun klikkaat kuvaa, saat siitä suuremman version käyttöösi. Valmiin kuvan voi toimittaa:

a) tämän postauksen kommentteihin
b) twitteriin @jpkoskinen ja tägi #väritäkirjailija
c) FB:hen kirjailijasivuilleni, koordinaatit ovat tuossa oikean silmäsi haminoilla

Palkintona on koko tähän mennessä ilmestynyt sarja Murhan vuotta, eli nämä kolme kirjaa:
maaliskuukansi

Ei muuta kuin hyvää kesää ja värittämään!

Kirja on seikkailu!

benjamin

Klikkaa ja tutustu!

Mahtavia uutisia vielä ihan vuoden loppuun! Benjamin Hawk -merirosvon oppipoika kilpailee Arvid Lydecken -palkinnosta vuosimallia 2017! Olen tästä erittäin iloinen, sillä kirjassa on sellainen seikkailu, että alta pois.

Muistan kuinka aloin kirjoittaa tuota kirjaa talvella. Oli pakkasta ja ulkona kova viima vei melkein korvat päästä. Ajattelin, että olisipa mukava liottaa varpaita lämpimässä merivedessä! Olin tutkinut merirosvojen historiaa suurta romaania varten ja tajusin, että minähän voin muuntua Benjaminiksi ja seilata Karibianmeren lämpöön. Ja touvit parkukoot, senhän minä tein!

Yksi kirjojen parhaista puolista on se, että niiden avulla saa halvalla lipun muihin maisemiin. Lapset ovat pitäneet tästä kirjasta juuri sen takia, että vilukissat pääsevät tarinan voimalla lämpöön, tylsistyneet seikkailuun ja rikastumisesta haaveilevat kunnon aarrejahtiin. Kirja on seikkailu ja se imee mukaansa salakavalasti niin, ettei edes huomaa ulkona puhisevaa pakkasviimaa!

Jos vain nuorelle kirjoja lahjaksi miettivä henkilö harhautuu tätä ilosanomaani lukemaan, niin voin sanoa, että tässä on hyviä vinkkejä moneen lahjapakettiin!
Kaikki ehdokkaat löydät tästä!

Kaunokirjallisuuden Finlandia 2016: Ehdokkaat

Nyt meillä on taas käsillä kirjasyksyn kuumat päivät, kun Finlandia-palkinnon ehdokkaat  julkistetaan. Koska tässä palkinnossa ja ehdokasasettelussa on oma logiikkansa, kaikki spekulaatiot ehdokkaista ovat vain sivistyneitä arvauksia.

Minulla on muutamia kirjoja, joiden oletan tänä vuonna olevan listalla. Parhaan arvauksen voi muodostaa ainoastaan, jos ei sotke subjektiivista mielipidettään objektiiviseen järkeilyyn. Eli, en anna oman lukukokemukseni liiaksi vaikuttaa tähän veikkaukseeni. Kuulostaa oudolta, mutta usein tämä toimii parhaiten juuri näin.

Jos kuuden ehdokkaan kiintiössä on varattu paikat esikoiselle ja toisella kotimaisella operoivalle, tästä joukostani löytyy vain neljä kuudesta ehdokkaasta. Reunaehdot on asia, johon todennäköisyyksien vedonlyönti puree heikosti.

Kyse on siis muuttujien iloisesta leikistä, etelätuulen suunnasta, enneunista ja olkavarren kutinasta. Jos listalla on nuo yllä esittämäni varaukset, olen tyytyväinen jos näistä kirjoista kaksi lunastaa paikan neljän joukosta. Yksi on heikko suoritus ja nolla osumaa alkaisi jo itkettää. Mutta, tutustukaapa näihin!

Kirkkaus

Klikkaa ja tutustu!

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Kirjan vastaanotto ja kaikki se, mitä olen arvostetuilta lukijoilta kuullut, puhuu tämän kirjan puolesta. En nyt voi tässä upota sen syvällisempään analyysiin, mutta eniten yllätyn, jos tämä kirja ei ehdokkaana ole.

 

 

 

 

Korpisoturi

Klikkaa ja tutustu!

Laura Gustafsson: Korpisoturi 

Koska minusta nyt vaan tuntuu siltä. Kuten huomaatte, sumean logiikan paljastamatta jättäminen ei tee näistä arvosteluista kovin älykkäitä. Mutta toisaalta, se antaa lukijoille pohdittavaa ja herättää varmasti hiukan kiinnostusta.

 

 

 

Uuden maailman katu

Klikkaa ja tutustu!

Markus Leikola: Uuden maailman katu

Ehdottomasti kirjavuoden jyhkein teos. Tässä sumea logiikkaa heittää pienen epäilyksen, joka johtuu maailmaan raadollisuudesta. Kirja ilmestyi syksyllä suhteellisen myöhään ja on voinut osoittautua esiraadille haasteeksi pelkästään ajallisten rajoitusten vuoksi. Kaikki vaikuttaa.

 

 

 

Frau

Klikkaa ja tutustu!

Terhi Rannela: Frau

Tässäkin on kirja, joka ehkä saattaa yllättää lukijan, ainakin sellaisen, joka ei kirjaa ole lukenut. Mutta yllätyksiin kätkeytyy aina juuri se yllätys, enkä tämän ympäripyöreämmin osaa asiaa sanoa, vaikka olisin valtionvarainministerin palkkalistoilla.

 

 

 

Mies joka kuoli

Klikkaa ja tutustu!

Antti Tuomainen: Mies joka kuoli

Tämäkin yllättää ja varmasti aiheuttaa ristivetoa suuntaan jos toiseenkin. Mutta jos muistaa, ettei… ai niin, en saa sanoa mitään subjektiivista. Noh, lukekaa kirjallisuustiedettä ja vertailkaa sitä vaikka tutkimuksiin lukijoiden mieltymyksistä sekä kirjablogien analyyseihin, niin tiedätte kyllä.

 

 

Ihmissuden kronikka

Klikkaa ja tutustu!

Kaiho Nieminen: Ihmissuden kronikka

Koska näin nyt vain on. Joskus luulemme, että näkyminen on olemista mutta näinhän ei suinkaan ole. Puhdas ilma on näkymätöntä silmillemme, mutta silti se on meille elintärkeää. Kirjailija tekee hienoja kirjoja, vaikka ei olisikaan hassu hattu päässä joka kekkereillä.

 

 

 

Tankkien kesä

Klikkaa ja tutustu!

Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä

Kyllä vain. Mutta sumean logiikan sumeus on ikävää ja siihen vaikuttavat sumeat asiat, kuten edelliset vuodet. Sirpan edellinen ehdokkuus on vielä tuore, joten tuo muuttuja on tässä laskukaavassa pieni haitta.

 

 

 

Matriarkka

Klikkaa ja tutustu!

Jari Tervo: Matriarkka

Tässä on harvinaisen paljon ristivetoa muuttujien suhteen. Moni asia, joka teoriassa puhuu tätä vastaan, voi olla kirjan etu ja ihastuttavan mukavasti päinvastoin.

 

 

 

Lopotti

Klikkaa ja tutustu!

Tommi Kinnunen: Lopotti

Tässä vähän samaa parametrien narsketta kuin Matriarkassa. Mahdollisuuksia on utujen mukaan, mutta yllättää kyllä lievästi myös minut, jos on mukana.

Luomiskausia: 5. kausi, vuodet 2010 – 2013

JP-signeeraa-Paholaisen-vasaraEnsimmäisten julkaisujen aiheuttaman turbulenssin jälkeen pääsin kiinni toiseen ammattilaiskauteen. Näkemykseni siitä, mitä halusin tehdä ja miten, oli muutaman vuoden ajan kirkas. Näkyvin ulkoinen merkki, jos joku sitä haluaa etsiä, oli lukujen lyhentyminen, joka alkoi Punaisesta talvesta ja jatkui Paholaisen vasarassa. Testasin kirjojen vetävyyttä lukemalla niitä väsyneenä. Tekstin piti vetää, tätähän hokevat myös kustannustoimittajat, ja aivan syystä.

Tematiikkaani ei muuttunut, mutta aihevalinnoissa etsin omista mielenkiinnon kohteista yleisesti kiinnostavia aiheita, kuten Rasputin tai talvisota. Ne herättävät lukijassa enemmän kiinnostusta kuin mies, joka seisoo peilin edessä, näin se vaan on.

Tietty ammattimaisuuden merkki oli sekin, että rohkenin tehdä lastenkirjoja. Olin kirjoittanut niitä käsin muutaman omien lasteni iloksi, mutta nyt viimeistelin ne ja tarjosin niitäkin kaupallisen koneiston kitaan.

Tänä itsevarmuuden kulta-aikana syntyivät romaanit Luciferin oppipojat (2010), Eilispäivän sankarit (2010), Ystäväni Rasputin (2011) ja Bellum hiemale (2013). Lasten- ja nuortenkirjoja kirjoitin kolme, Kauhea Gabriel Hullo (2011), Hallava hevonen (2011) ja Haavekauppias (2012). Näistä kirjoista kaikki on jo julkaistu, viimeisimpänä Luciferin oppipojat vuonna 2016. Tuo Bellum hiemale on siis Kuinka sydän pysäytetään, jos joku ehti sitä ihmetellä.

YR kansi

Klikkaa kuvaa ja tutustu kirjaan!

Tähän luomiskauteen osuu suurin ulkoinen tunnustus kirjoilleni, Finlandia-ehdokkuus romaanille Ystäväni Rasputin. Sitä voidaan kai juuri tuosta syystä pitää kauden pääteoksena, tosin kaikki kolme muutakin kirjaa ovat erittäin vahvoja. Kuinka sydän pysäytetään jääminen vaille mitään palkintoehdokkuutta kertoi Suomen kirjallisuuden kovasta tasosta, ainakin haluan uskoa niin.

Lastenkirjosta Hallava hevonen on jo kuvituksen takia selkeä helmi, lukevien lapsien kestosuosikki on Haavekauppias, lapsille lukevien vanhempien Gabriel Hullo. Ylipäätään oli mielenkiintoista huomata kirjastojen tilastoista, kuinka aikuisille suunnatut romaanit hiipuvat nopeasti, kun lasten- ja nuortenkirjat kiertävät sitkeästi aina uusille lukijoille.

Toisen ammattilaiskauden kirjoittamisessasi alkoi olla rutinoitua varmuutta. Työpäiväkirjojen merkinnät ovat entisestään vähentyneet ja tästä eteenpäin on yhä hankalampi jäljittää tekstien historiaa, koska en ole enää kirjannut niitä kunnolla. Olisikohan mieleeni hiipinyt kuumottava ajatus, että nämä julkaistaan kaikki ja siitä ne muistetaan? Novellituotanto alkoi hiipua, niitä syntyi enää 11. Tosin huomaan niidenkin ylös kirjaamisen olevan puutteellista, joten saattoi niitä syntyä enemmän.

iltasanomatVaikka viides luomiskausi on varmasti suuren yleisön silmissä menestyksekkäin, siinä on eräs huolestuttava piirre. Kun novellikauden lopulla aloin uudestaan kirjoittaa romaaneja, niitä syntyi vähintään yksi vuodessa. Vuonna 2012 oli ensimmäinen kerta 15 vuoteen kun en kirjoittanut romaania lainkaan. Ehkä tämä oli jo ensimmäinen merkki luomisvoiman hiipumisesta?

Julkaisut:
2010: Punainen talvi
2011: Eilispäivän sankarit
2011: Paholaisen vasara
2011: Pariisinvihreä työhuone
2011: Kauhea Gabriel Hullo
2013: Hallava hevonen
2013: Haavekauppias
2013: Ystäväni Rasputin

Luomiskausia: 3. kausi, vuodet 2000 – 2004

Ensimmäisen novellikauden kauden jälkeen olin jo saanut varmuutta sekä romaanien että novellien kirjoittajana. Tekstini oli todistettavasti merkittävää myös muille. Mikään ei ole rehellisempää kuin tekstien arvotus silloin, kun arvottaja ei tiedä, kuka tekijä on. Kun kirjailija julkaisee teoksia omalla nimellään, arvostelu ei enää perustu ainoastaan tekstiin vaan kirjailijan persoona ja aikaisempi tuotanto värittävät kritiikkejä, halusipa arvostelija sitä taikka ei. 

Kolmas luomiskauteni oli ensimmäinen ammattimainen kausi. Kirjoittamisen riemu ja lahjakkuus kirjoittaa tuli koeteltua oppivuosien aikana samalla kun tekniikka hioutui luonnostaan tekemisen kautta. Jokainen kirjailija kokee tekemisissään epätoivon hetkiä, syystä tai syyttä. Jos usko omaan tekemiseen ei lepää vahvalla pohjalla, edessä voi olla vaikeitakin kriisejä. Jonkinlainen murtumaton peruskivi on hyvä olla, ja sitä rakensin kolmannen luomiskauden aikana. 

Sen verran olen aina ollut realisti, etten anna oman kuvitellun erinomaisuuteni sokaista itseäni. Tai annan, mutta epäilyksen hetkellä tarvitsen myös maailman todistusta siitä, ettei kaikki ole vain harhaa. Tätä todistusta hain viiden vuoden ajan ja jos se olisi jäänyt saamatta, olisin aika varmasti laittanut pillit pussiin.

KunniakirjatSelkänojani on ehkä hiukan ulkokultainen, mutta se oli minulle tarpeellinen. Jatkoin kirjoituskilpailujen kahlaamista ja haaviini jäi eri kilpailuista palkintoja ja kunniamainintoja peräti yksitoista kappaletta. Lyhyt teksti, johon kärsivällisyyteni riitti paremmin, löysi muotonsa ja sorruin jo korjailemaan tekstejäni, mikä oli tietysti merkki lahjakkuuden puutteesta. Viimeistellyt tekstit, joiden aiheen ja teemojen ääreen olin malttanut pysähtyä, miellyttivät harvaa lukijakuntaani (siis kilpailujen tuomareita).

Novelleja kirjoitin tällä kaudella peräti 29 kappaletta. Niistä on julkaistu suurin osa novellikokoelmissani, erilaisissa antologioissa ja lehdissä. Tarinavetoisuus alkoi nostaa päätään ja syvälliset pohdinnat nousivat esiin vain tarinan ehdoilla. Särmä ja tarinan koukut alkoivat löytää paikkansa.

Romaaneissa, joita jaksolla syntyi viisi, tämä suuntaus ei vielä alussa kirkastunut. Huomaan kirjoittaneeni tämä kauden alussa kohtalaisen kryptisiä romaaneja. Saarnaaja on totaalisen puuduttava psykologinen tutkielma hyvän ihmisen ympärilleen aiheuttamasta pahasta. Sitä seurasi Kummajaiset, jossa muita hyväksikäyttävän ihmisen analyysi on upotettu jo sentään suhteellisen liikkuvaan tarinaan. Seuraava romaani, Jeesus N., on uusi versio Viidennestä evankeliumista. Se alkoi jo muistuttaa aika lailla Viittä todistajaa, raskaita ja liian yliälyllisiä rakenteita oli purettu pois.

Kauden kaksi viimeistä romaania ovat Peili ja Savurenkaita. Peili on mystinen, lähes kauhuun putoava kuvaus ihmisestä, joka jää hiljalleen arkipäivän vaatimusten vangiksi. Savurenkaita on juuri se, miltä se kuulostaakin. Vuonna 2006 julkaistu sukusaaga myytiin loppuun ja se tuo postiini yhä kiittävää lukijapalautetta.

savupokkari

Klikkaa kuvaa ja OSTA!

Kolmannen kauden ehdoton pääteos on Savurenkaita. Tämä arvioni ei perustu ainoastaan sen kaupalliseen menestykseen vaan siihen, että se kiteytti parhaiten noiden haudattujen romaanien teemat ja toi ne esiin kiinnostavaan tarinaan upotettuina. Savurenkaita ei olisi voinut syntyä hiomalla loputtomasti Saarnaajaa tai Kummajaisia. Nämä erilliset teokset toimisivat yhä omina romaaneinaan, jos viitsisin niitä korjailla (en viitsi, sen voitte uskoa). Niiden henkinen muistijälki oli siemen Savurenkaisiin, välttämätön askelma kohti vanhan loppua ja uuden alkua. 

Julkaisut:
2004: Ristin ja raudan tie

Luomiskausia: 2. kausi, vuodet 1996 – 1999

Ensimmäisten romaanikokeilujen jälkeen olin jo löytänyt ne teemat, joiden kehittelyä jatkoin toisella luomiskaudella, novellikaudella. Hain tekstin rytmiin tiiviyttä, enemmän eteenpäin vieviä kuin liian syvälle uppoavia elementtejä. Kehityksen mittaaminen oli tietysti vaikeaa ilman ulkopuolista tuomaria, joten päädyin tuottamaan novelleja erilaisiin kilpailuihin.

Kirjoittavan ihmisen suurin ongelma on saada objektiivista, ankaraa mutta rakentavaa palautetta. Tekstejäni luki vielä tuolloin ainoastaan rakas vaimoni, jonka mielestä ne olivat loistavia. Hänhän oli lopulta oikeassa, kuten tiedämme, mutta tuolloin kukaan muu ei uskonut häntä. Koska kirjoituskilpailujen idea on arvottaa nimimerkin taakse piiloutuvien kirjoittajien tekstejä, niistä kerättävä kokemus on arvokasta.

Joudun taas luottamaan arkistoihini, vaikka muistini on ristiriidassa muistiinpanojeni kanssa. Novellikauden aikana kirjoitin ainakin 19 novellia. Minulla on ollut paha tapa vaihtaa novellien nimiä, joten kaikkien kohtaloa on vaikea jäljittää. Näistä novelleista viidellä osallistuin johonkin kilpailuun ja kolme niistä palkittiin.

Novelleissa on selkeästi aikaisempaa enemmän realismin rikkovia elementtejä. Osa on kirjoitettu Portti -lehden kilpailuun, jolloin spekulatiiviset ja tulevaisuuteen liittyvät aiheet ovat pääosassa kilpailun luonteen vuoksi. Tämä ei suinkaan ollut huono asia, sillä kuvattavan maailman laajentaminen realismin tuolle puolen ja vallitsevasta ajasta tulevaan aikaan antoivat teksteihin uusia ulottuvuuksia. Valta, raha ja petos pysyivät yhä tarinoiden ytimessä mutta mukaan tuli myös ihmisen pienuus kohtalon edessä.

Novellikauden helmiä voidaan etsiä jälleen monella tavalla. Jos onnistumista mitataan rahassa, Yhtyneitten kuvalehtien novellikisassa jaetun ensimmäisen palkinnon saanut Ihme oli 10 000 markan arvoinen (noin 1 700 euroa). Taiteellisesti kovatasoinen on varmasti Paholainen, joka sai 3. palkinnon Pirkanmaan kirjoituskilpailussa. 

IMG_0990Voin kyllä myöntää, että jos nyt kävisin näitä novelleja lävitse, punakynä tekisi tuhojaan. Joka tapauksessa jo näistä teksteistä huomaa jonkinlaisen kehityksen suunnan, kun vertaa kauden alussa kirjoitettua Ihmettä vaikkapa kauden lopun tuotokseen Paholainen. Eikä nuo alkupään novellit ihan kuraa olleet, muistaakseni Asvalttihiiristä ja Enkelinmunasta kaavailtiin TV2:een pientä proggista. Sen kariutuminen sisältää jo välähdyksen tulevien vuosien nurjasta onnestani.

Klikkaa ja OSTA!

Talvi on yksi näistä varhaisista novelleista, sen sisällytin 2011 ilmestyneeseen novellikokoelmaan Pariisinvihreä työhuone. Palkittujen novellien lisäksi näitä muita ei löydy kuin arkistoistani. Tai voi olla, ettei löydy sieltäkään.

Novellikauden aikana kirjoitin kyllä kolme romaaniakin. Jäätävä rakkaus, Olemattomuuden varjo sekä Ristin tie eivät päässeet enää sellaiselle kustantamokiertueelle kuin esiromaanisen kauden käsikirjoitukset. Muutama pistokoe suurimpiin kustantamoihin poiki jo pitkät vasteet, mutta en jaksanut vieläkään työstää vanhaa, kun halusin tehdä uutta. Näiden aika koitti myöhemmin, kuten tulette huomaamaan.  

Julkaisut:
1997: Suomalaisten uudet joulutarinat (Ihme)

Jälkinäytös

Kirjallisuuden vesilasi tosiaan loiskahti paperisen tusinatorstain aikana. Keskustelun käyminen tekemisen rajoista ja säännöistä on aina tervetullutta. Yhteenvetona minulle jäi tästä keskustelusta kouraan seuraavat seikat.

Juridisessa mielessä ongelmaa tekstin lainaamisessa ei ole, koska Inhan tekijänoikeudet ovat vanhentuneet. Hän kuoli 1930, 85 vuotta sitten, ja tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen.

Teknisesti ongelma on se, ettei sitaatteja ole merkitty selvästi. Lähdeluettelohan ei erittele kuinka paljon lainauksia on tehty kustakin mainitusta teoksesta ja kuinka ne on sijoiteltu tekstiin. Tämä oli se varsinainen teostekninen ongelma, jossa on tapahtunut selkeä arviointivirhe.

Lukijan ongelma taas on se, ettei hän voi tietää, ihaileeko hän nyt Rajalan vai Inhan lennokasta tekstiä. Toisaalta, jos lukee teosta pelkkänä tekijästä irrallisena taideteoksena, asialla ei ole merkitystä.

Hyviä puolia keskustelussa oli montakin. Ensinnäkin, nyt kirjallisuudesta edes puhuttiin, mikä on muutoin tuiki harvinaista. Toiseksi, moni varmasti kiinnostui Inhan teoksista. Niiden löytäminen omiin käsiin on toinen juttu, mutta ehkä saamme pian uusintapainoksen vaikkapa tuosta teoksesta Hellas ja helleenit.

Huono puoli oli liiallinen kuumeneminen. Kuten jo edellisessä postauksessa tuumin, virhe oli enemmänkin lapsus, kiireen tai väärään lopputulokseen päätyneen puntaroinnin tulos. Toinen huono juttu tässä oli, että Finlandian esiraadilta tämä meni läpi käsien. Nyt jo liikkuu spekulaatioita siitä, oliko raati innostunut juuri Inhan tekstistä. No, Luoja yksin tietää, vaan ei kerro.

Panu Rajalaan kohdistuu selkeästi suuria tunteita. Vaikka tässä nyt sattui kuumottava arviointivirhe, ei kannata repiä pelihousujaan totaalisesti. Minulta löytyy hyllystä myös toinen kirja, johon sisältyy Finlandia-kohua, ainakin omasta mielestäni.

Unio MysticaVuonna 2008 ilmestyi Rajalan kirjoittama Unio Mystica. Koska Waltari on suosikkini, kirja oli minulle suuri tapaus. Minusta kirja oli erittäin hyvä ja olisin halunnut nähdä sen Tieto-Finlandia ehdokkaana. Eipä näkynyt. Mutta näin se onni täällä vaihtelee. Yritetään elää siinä seassa, kukin omatuntonsa kanssa.

Tässä vielä eilistä porinaa:
WSOY:n tiedote
Leena Majander-Reenpää puolustaa Panu Rajalaa plagiointikohussa
Suomen Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho: ”Panu Rajalan teos ei ole plagiaatti”