Äänikirjan läpimurto vuonna 2020

Helppoa_rahaa-1No niin, odottavan aika on pitkä, mutta joskus kärsivällisyys palkitaan. Äänikirjan läpimurrosta ja suurista rahoista (Helppoa rahaa!) on kohuttu koko alkuvuosi, ja viimein kirjailijakin toukokuun alussa armon vuonna 2021 näkee, mitä myytiin vuonna 2020! Kärsivällisyys on totisesti tässä ammatissa tärkeä ominaisuus.

Ensinnäkin on kiitettävä kirjojeni lukijoita ja kuuntelijoita! Hieno vuosi takana, vanhojakin kirjoja yhä liikkuu jonkin verran, ja kun puhun vanhoista, niin tarkoitan 10-15 vuotta sitten ilmestyneitä. Varastot ovat niiden osalta pienet, mutta vielä niitäkin saattaa joitakin kymmeniä löytyä. Äänikirjojen osalta nousu kyllä näkyy nyt ja se kulminoituu juurikin tuohon julkaisun jälkeiseen vuoteen. Esimerkiksi Tulisiipi myi ilmestymisvuonnaan 2019 kahdeksan kertaa enemmän kovakantisena kuin äänikirjana. 2020 kelkka on Tulisiiven osalta jo kääntynyt ja jos pokkaria ei lasketa, äänikirjaa meni neljä kertaa enemmän kuin kovakantista. Hukkuvaa maata meni myös ilmestymisvuonna 2020 nelisen kertaa enemmän kovakantisena kuin äänikirjana, mutta todennäköisesti senkin virta kääntyy tänä vuonna.

Minulta on kysytty todella paljon sitä, mitä mahtaa jäädä kirjailijalla viivan alle, kun äänikirjat valtaavat alaa. Kuten politiikasta olemme oppineet, puheet ovat puheita ja raaka totuus paljastuu yleensä tilinauhasta. Niin on ikävä kyllä myös tämän asian suhteen. Heti kärkeen muistutan, että tämä ongelma ei ole lukijoiden/kuuntelijoiden probleemi, sillä kukin nauttii kirjansa siinä muodossa kuin haluaa, ja niin pitääkin olla. Jos tässä asiassa jotakin taistelua käydään, se käydään kirjailijoiden, kustantajien ja jälleenmyyjien kesken. Ja voi pojat, siinähän on meillä sotatanner!

Aloitetaan tutuista luvuista. Kun armas lukija osti vuonna 2019 sinä vuonna ilmestyneen uutuuskirjani kovakantisen laitoksen, minulle ropsahti joka kirjasta bruttona noin 3,90€. Vuonna 2020 oltiin jo alelaareissa, mutta yhä minulle on tullut noin 3,80€ jokaisesta kovakantisesta. Kiitos siitä! No entäpä se äänikirja? Vuonna 2019 tuon kirjan äänikirjaversio tuotti minulle 0,49€/kuuntelu. Ja koska tätä ei ole minulle viitsitty tilityslaskelmassa eritellä, tiedän vain, että tuo sisältää kaikki lukuaikapalvelut sun muut formaatit samassa luvussa. Vuonna 2020, kiitos porrastetun sopimukseni, äänikirja tuotti minulle 0,56€/kuuntelu. Auki purettuna tämä tarkoittaa seuraavaa:

Jos vuonna 2019 yksi kovakantista kirjaa hypistellyt kuluttaja päätyikin nauttimaan uutuuskirjani äänikirjana, hänen olisi tilinauhani näkökulmasta pitänyt värvätä samaan kelkkaan seitsemän uutta ostajaa äänikirjan iloihin. Eli, jos äänikirja vie yhdenkin fyysisen kirjan ostavan sielun, tarvitaan yhteensä kahdeksan sielua paikkaamaan budjettini. Vaikka suhdeluvut paranivat 2020, tarvitaan tuohon kuvattuun urakkaan yhä seitsemän sielua. 

Äänikirjamarkkinahan kehittyy yhä, joten pengoin myös tuoreen kirjani lukuja. Nyt oli käynyt niin iloisesti, että vuonna 2020 myydyn uutuuskirjani kovakantisesta laitoksesta sain bruttona peräti 4,30€ per myyty kirja. Mutta ällistykseni oli suuri, kun katsoin, mitä se tuotti vastaavasti äänikirjana. Huikeat 0,34€ kappaleelta! Nytpä yhden kovakantisen hyljänneen pitäisi haalia peräti 12 kaveria äänikirjan ääreen, jotta päästäisiin tilityksissä niukasti plussalle. Jos siis kaikki rahaa kirjoihin hassaavat lukijani hylkäisivät painetun formaatin, pitäisi rakkaita lukijoitani olla 10 000 sielun sijaan 130 000, jotta pysyisin kutakuinkin tasoissa. Ei riitä kyllä meikäläisen vetovoima tuohon, sen tiedän kokeilemattakin. 

Varmasti moni teistä äimistelee, kuinka tässä näin on voinut käydä. Siihen on kaksi hyvää syytä. Ensinnäkin, äänikirjasopimukset ovat yleisesti huonoja, tai ainakin ne minulla ovat näissä tapauksissa huonoja. Tekijänpalkkioprosentit ovat alhaiset ja niistä voin syyttää tietysti itseäni huonona neuvottelijana tai kustantajaa kovapäisenä neuvottelijana. Toinen syy tuon rahavirran minimaalisuuteen on ulosmyyntihinta, jolla kirja myydään jälleenmyyjälle. Äänikirjani huitelevat näemmä ulosmyyntihinnoissa 2,70-3,60€ haarukassa vuoden 2020 osalta. Kun painettu kirja myydään kustantamolta ulos noin15-17 euron hintaan, tajuaa jo jokainen, että vähästä pienempi osuus alkaa olla jo aika pieni.

Jotta tässä tarkastelussa tulisi nyt jotain kuvaa myös lukuaikapalveluista, tarkistelin omat Storytelin myyntini. Minulla on suoria sopimuksia Storytelin kanssa, joten välikäsiä ei ole asiaa sotkemassa. Ikivanha Paholaisen vasara tuotti minulle kohtuullisen hyvän 0,55€ kuuntelulta, mikä on yli 50 % suurempi tuotto kuin viime vuoden uutuuskirjassani. Eli kyllähän systeemissä hiukan klappia on, kun liikkumavaraa löytyy noin paljon.

Kitinä on aina kitinää, ja luvut lukuja. Paljon puhutaan äänikirjojen tuomista rahavirroista, mutta tällä otannalla en itse vielä lähtisi varaamaan turistimatkaa Kuuhun. Positiivista kirjailijan kannalta on, että nyt vanhojakin kirjoja on saatavilla ns. uutena maailman loppuun saakka. Vanhojen kirjojen osalta äänikirjaliiketoiminta on hieno homma, jos vanhat kirjat ylipäätään löytyvät äänikirjoina eikä niille painetuille ole enää markkinarakoa (hyllytilaa kaupassa/painosta jäljellä) löytynyt. Huono homma on, että näin alkumetreillä kirjailijoiden sopimukset ovat suurelta osin vielä huonoja. Tekijänpalkkiprosentit liikkuvat itsellänikin 12,5 – 25 % haarukassa, ja se on haarukka, jossa on turhan monta piikkiä. Jos tuo sopimusevoluutio nyt hoitaa homman suhteellisen nopeasti kuntoon, olen erittäin tyytyväinen. Siihen, millä hinnalla kustantajat latovat äänikirjat jälleenmyyjille, en voi vaikuttaa, mutta ehkä hekään eivät tulevaisuudessa valtavaa hintaeroosiota suosi.

Kaikesta tästä jää käteen hyviä ja huonoja puolia. Rahanjaon suhteen huonot puolet on jo kattavasti käsitelty ja ne hoituvat kirjailija-kustantaja-jälleenmyyjä -akselilla, kulissien takana. Lukijan ei pidä niistä murhetta kantaa, kyllä minäkin hankin kirjani sieltä, mistä ne parhaiten saa, äänikirjana taikka painettuna. Jos painettua kirjaa haluaa suojata, voi äänikirjan teettää viipeellä, eli 2021 ilmestyvästä kovakantisesta olisi äänikirja saatavilla vasta vuoden 2022 alussa, jolloin kovakantiset on perinteisesti pääosin myyty jo. Äänikirja olisi siis formaattina kovakantisen jatkumo, ei kilpailija. Lisäksi toivoisin, että kustantajilla olisi halua ja resursseja tuottaa myös sitä vanhempaa tuotantoa äänikirjoiksi, jolloin tästä muutoksesta saadaan täysi hyöty irti. Ikävä kyllä tässäkin leikissä pienkustantamot voivat kulujen tähden jäädä markkinatalouden jalkoihin, koska äänikirjojen tuottaminen ei ole ihan halpaa lystiä.


Omalta osaltani olen kuitenkin tyytyväinen, että kirjoilleni löytyy yhä vaan suuri joukko sekä lukijoita että kuuntelijoita, jotka hassaavat rahaa tähän kauniiseen turhuuteen nimeltään fiktio. Lainaajia löytyy vieläkin mittavampi joukko, älkää luulko, ettenkö kiittäisi teitäkin, ystävät hyvät. Kiitos teille kaikille. Muistetaan aina, että kirja herää eloon vasta sitten, kun joku lukee sen. 

Äänikirja tulee – tili menee?

JP näyttää maailmanlopun lähestyvän

Vuoden 2019 myyntiluvut tulevat pian kirjailijoillekin, mutta jo nyt on kantautunut viestejä, että äänikirjat ovat todellakin lyöneet itsensä läpi. Varsinkin lukuaikapalvelut ovat kasvattaneet suosiotaan ja esimerkiksi Bookbeat ylitti viime vuonna 100 000 maksavan asiakkaan rajan.  Painetun kirjan myynti on laskenut tasaisesti, mutta äänikirja on alkanut paikata ainakin kappalemääräistä myyntiä.

Kirjailijoille painetun kirjan myynti on ollut se syömähammas, jolla tiliä on tehty, jos sitä ylipäänsä on tehty. Kun hieman oiotaan mutkia, voidaan sanoa, että uutuusromaanin myyntihinta kustantamosta ulos on noin 15 euroa ja siitä kirjailijan osuus sopimuksesta riippuen on 3-4 euroa tekijänpalkkiona.  Kun taannoin tutkailin vuoden 2018 vastaavia lukuja lukuaikapalvelujen suhteen, huomasin, että lukuaikapalveluun uusikin kirja meni noin 5,20 euron kappalehinnalla. Kun kirjailijoiden äänikirjasopimukset ovat lähes poikkeuksetta paljon huonompia kuin painetusta kirjasta, lukuaikakappaleena myydystä kirjasta jäi kirjailijan käteen noin 0,65 euroa. Voidaan siis karkeasti sanoa, että jos lukuaikapalvelun vuoksi yksi painettu kirja jää ostamatta, tarvitaan kuusi kuuntelijaa paikkaamaan tuo aukko.

Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, miten paljon lukuaikapalvelun yleistyminen vaikuttaa kirjailijan toimeentuloon. On selvää, että äänikirja on saatavilla vielä silloinkin, kun painettu kirja on jo poistunut myynnistä. Tämä mahdollistaa, että kirjailijan vanha tuotanto on saatavilla jatkuvasti, jos se on ylipäätään saatavilla äänikirjana. Paljonko tämä ns. backlist lopulta tuottaa, jää nähtäväksi. En oikein usko, että se kovin suuri kultakaivos on yksittäiselle kirjailijalle, kun muistetaan, kuinka vaikeaa on saada edes uudelle kirjalle merkittävää huomiota.

Vaikka usein minua sanotaan pessimistiksi, olen lähinnä realisti. On totta, että äänikirja on tuonut mukanaan jonkin verran uusia kirjallisuuden käyttäjiä. Osa heistä ostaa kuuntelemansa kirjan myös painettuna versiona. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että jokaista ostamatonta painettua kirjaa kohti tarvittaisiin kuusi uutta kuuntelua. Jo ajatellaan vaikka kaunokirjallisuuden yhteenlaskettua TOP20 myyntilistaa, vuonna 2019 katosi vuoteen 2018 verrattuna 135 000 myytyä kirjaa. Pelkästään tuon aukon rahalliseen paikkaamiseen olisi tarvittu noin 800 000 kuuntelua lukuaikapalvelussa. Jokainen voi jo tuosta itse päätellä jotain. Niin, ja e-aineistosta, eli e-kirjasta ja e-äänikirjasta ei makseta myöskään lainauskorvausta, joten kakkosviulukin soittaa mollia.

Onko kirjailijan nyt lopullisesti mahdotonta saada kirjamyynnistä mitään järkevää tiliä aikaiseksi? Sanotaanko nyt näin, ettei se ainakaan helpommaksi muutu. Äänikirjojen ja lukuaikapalvelujen suurimmat ongelmat kirjailijan vinkkelistä ovat muinaiset äänikirjasopimukset, joissa palkkioprosentit ovat liian alhaiset. Toinen ongelma on tuo maksu per kuuntelu, jonka lukuaikapalvelu tilittää kustantajalle. Se on niin alhainen, ettei hyvälläkään sopimuksella päästä vielä pitkälle, ellei volyymit triplaannu. Myös aloittelevien kirjailijoiden taival vaikeutuu. Heillä ei ole mitään backlistaa, ja jos jo esikoiskirjasta jää käteen vain rakot, voi tulevaisuus näyttää turhan synkältä.

Mutta maailmahan ei  ole koskaan valmis, joten parempaa kohti voidaan mennä. Jos seuraavat kolme seikka saadaan kuntoon, voi jo hiukan helpottaa:

1) Kirjailija ei voi vaikuttaa siihen, minkä hinnan kustantaja onnistuu saamaan kirjoista lukuaikapalvelun tarjoavilta yrityksiltä. Kustantaja tietysti neuvottelee parhaan mahdollisen sopimuksen palvelun tarjoajien kanssa, mutta markkinatalouden raja on sielläkin vastassa. Kun kuukausimaksut ovat alhaiset, paljoa jaettavaa ei jää. Toivoa sopii, että sitä jäisi kuitenkin hiukan enemmän kuin miltä nyt näyttää.

2) Kirjailijan kontolle jää neuvotella oman tekijänpalkkioprosentin nosto äänikirjojen osalta. Joka on näistä asioista neuvotellut kustantajan kanssa, tietää, ettei tehtävä ole helppo.

3)  E-aineistot pitäisi saada myös lainauskorvauksen piiriin. Tämän asian varmaankin OKM hoitaa kuntoon ihan piakkoin, kun kansallista e-kirjastoakin jo tutkitaan.

Jään jännityksellä odottamaan vuoden 2019 tilityksiä. Se kertoo ihan toisella tavalla, missä mennään. Käytäntö on ikävä kyllä usein paljon karumpi kuin teoria.