Elämme ihania aikoja, kultaista 20-lukua kaikilla mausteilla. Toki menneet sukupolvet ovat kärsineet omat kärsimyksensä, mutta jotakin jäi sentään meillekin. Jotta homma ei menisi liian helpoksi, on meitä nyt siunattu pitkän ja lyhyen kaavan ongelmilla. Aloitetaan nyt siitä pitkästä päästä, sillä tämä ei ihan helposti poistu, vaikka tehtäisiin kaikki korjaavat toimenpiteet heti huomenna.
Ilmastonmuutoksesta on puhuttu pitkään, ja melkein yhtä pitkään valtaapitävät sekä myös tavalliset tallaajat ovat lähinnä naureskelleet aiheelle. Onhan noita ilmoja pidellyt ennenkin, on se usein kuultu hevosmiesten akatemiassa tutkinnon suorittaneiden lausunto. On todella murheellista katsoa vaikkapa tätä 37 vuotta (!) sitten pidettyä senaatin kuulemista, jossa Carl Sagan kertoo kaiken sen, mitä nyt todistamme. Silloin CO2 arvo ilmakehässä oli 340 ppm, nythän huidellaan jo 420 ppm lukemissa. Carl kuoli jo 1996, joten tätä hulluutta hän ei ole ollut näkemässä enää pitkään aikaan.
Maapallon ilmastoon vaikuttavat monet seikat, joita en tässä avaa sen tarkemmin. Jos asia kiinnostaa, kirjallisuutta löytyy, muun muassa kirja nimeltä Hiilijalanjäljillä. Kuuntelemalla edes tuon Saganin esityksen tiedätte jo tarpeeksi asiasta. Kaikki on kuitenkin sekä kemiaa että fysiikkaa, joten mikään maaginen tekijä ei näihin asioihin vaikuta. Ja kun puhutaan kovista tieteistä, niissä mittaustulokset ylittävät aina mututiedon. Vaikka se monia ihmisiä kovasti kivistää, CO2-tason nousu johtaa lämpötilan nousuun eikä sitä estä mikään kompensaatioraha, näin se vaan. Kun se CO2 menee ilmaan, se ei sieltä rahalla pois tule pitkiin aikoihin.
Mitä siis näemme jo nyt? Tuo kuva tässä postauksen alussa esittää pohjoisen merijään pinta-alaa vuosina 1979-2020. Kuvassa on kymmenvuotiskaudet eli käytännössä keskiarvot 80-, 90-, 00- ja 2010-luvuilta. Jokainen kymmenvuotisjakso alittaa edellisen. Kun 80-luvulla pohjoisen merijään minimi kävi noin 6,9 miljoonassa neliökilometrissä, se kävi 2010-luvulla 4,4 miljoonassa neliökilometrissä. Jääpinta-alaa on siis syyskuussa nykyään 2,5 miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin 40 vuotta sitten. Tämä on selkeä alaspäin jatkuva trendi, kylmä fakta, ei mikään fiilis tai tilapäinen häiriö.
Jokainen koulunsa käynyt osaa tietysti helposti laskea, kuinka paljon enemmän auringon energiaa imeytyy nyt pohjoisessa mereen, kun se ei heijastu takaisin jääpeitteestä. Pohjoisen merijään sulaminen on albedon kannalta kohtalokasta, sillä aurinko paahtaa tätä palloamme jatkuvasti. Sulaminen kiihdyttää sulamista, näin se menee. Kun systeemiin jää enemmän energiaa, se näkyy ennen pitkään jossakin, kuten olemme huomanneet.
Mutta sitten palaamme taas hevosmiesten tietoimistoon. Maapallo on vanha, on täällä ollut jos jonkinlaisia lämpöjaksoja ennenkin. Kyllä, niin on, ja tietysti hevosmiehet tietävät Milankovicin jaksoista, jotka vaikuttavat maahan tulevaan auringon säteilyn määrään ja jakautumiseen. Siinä mielessä ollaan vähän heikoilla jäillä, että nyt ei ole kyse siitä. Nuo jaksot ovat pitkiä, puhutaan kymmenistä tuhansista vuosista. Me olemme onnistuneet piikkaamaan 70 vuodessa tiskiin sellaiset lukemat, jota tällä pallolla ei ole nähty koskaan. Kuten tuosta kuvasta näkyy, 800 000 vuoden aikana CO2- pitoisuus on toki vaihdellut, mutta edes 300 ppm tavoittaminen on ollut harvinaista ja merkittävät nousut ovat tapahtuneet nekin kymmentuhannen vuoden jänteellä.
Muutoksen suuruus ei siis ole ainoa ongelma, vaan huomattavasti suurempi ongelma on sen nopeus. Olemme käynnistäneet mekanismin, jonka voimasta olemme ehkä nähneet vain 10 %, jos sitäkään. Kun kyse on näin suuresta ekosysteemistä kuin maapallo, piiskanisku tulee viiveellä (tai viipeellä, jos haluatte olla hip ja hop). Tässä piilee se vaara, että lämpeneminen kiihtyy vielä arvaamattomasti ja muutoksia tulee niin nopeasti, ettemme pysty sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin ja siten emme myöskään voi tilannetta hallita. No, eipä sitä kovin nerokkaasti ole hallittu nytkään.
Tietysti on hyvä kysymys, mitä nyt voidaan tehdä. Kylmä fakta on, ettei merkittävää lämpenemistä estä enää mikään. Kaikki toimet, mitä tehdään nyt, hyödyttävät joskus tulevaisuudessa lapsenlapsiamme, tai heidän lapsiaan. Nyt elossa olevat tulevat todistamaan vapaata pudotusta elämänsä loppuun saakka. Miettikääpä tuota Saganin esitystä. Kaikki kortit oli pöydällä, ketään ei kiinnostanut.
Savurenkaita 