Äänikirja tulee – tili menee?


JP näyttää maailmanlopun lähestyvän

Vuoden 2019 myyntiluvut tulevat pian kirjailijoillekin, mutta jo nyt on kantautunut viestejä, että äänikirjat ovat todellakin lyöneet itsensä läpi. Varsinkin lukuaikapalvelut ovat kasvattaneet suosiotaan ja esimerkiksi Bookbeat ylitti viime vuonna 100 000 maksavan asiakkaan rajan.  Painetun kirjan myynti on laskenut tasaisesti, mutta äänikirja on alkanut paikata ainakin kappalemääräistä myyntiä.

Kirjailijoille painetun kirjan myynti on ollut se syömähammas, jolla tiliä on tehty, jos sitä ylipäänsä on tehty. Kun hieman oiotaan mutkia, voidaan sanoa, että uutuusromaanin myyntihinta kustantamosta ulos on noin 15 euroa ja siitä kirjailijan osuus sopimuksesta riippuen on 3-4 euroa tekijänpalkkiona.  Kun taannoin tutkailin vuoden 2018 vastaavia lukuja lukuaikapalvelujen suhteen, huomasin, että lukuaikapalveluun uusikin kirja meni noin 5,20 euron kappalehinnalla. Kun kirjailijoiden äänikirjasopimukset ovat lähes poikkeuksetta paljon huonompia kuin painetusta kirjasta, lukuaikakappaleena myydystä kirjasta jäi kirjailijan käteen noin 0,65 euroa. Voidaan siis karkeasti sanoa, että jos lukuaikapalvelun vuoksi yksi painettu kirja jää ostamatta, tarvitaan kuusi kuuntelijaa paikkaamaan tuo aukko.

Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, miten paljon lukuaikapalvelun yleistyminen vaikuttaa kirjailijan toimeentuloon. On selvää, että äänikirja on saatavilla vielä silloinkin, kun painettu kirja on jo poistunut myynnistä. Tämä mahdollistaa, että kirjailijan vanha tuotanto on saatavilla jatkuvasti, jos se on ylipäätään saatavilla äänikirjana. Paljonko tämä ns. backlist lopulta tuottaa, jää nähtäväksi. En oikein usko, että se kovin suuri kultakaivos on yksittäiselle kirjailijalle, kun muistetaan, kuinka vaikeaa on saada edes uudelle kirjalle merkittävää huomiota.

Vaikka usein minua sanotaan pessimistiksi, olen lähinnä realisti. On totta, että äänikirja on tuonut mukanaan jonkin verran uusia kirjallisuuden käyttäjiä. Osa heistä ostaa kuuntelemansa kirjan myös painettuna versiona. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että jokaista ostamatonta painettua kirjaa kohti tarvittaisiin kuusi uutta kuuntelua. Jo ajatellaan vaikka kaunokirjallisuuden yhteenlaskettua TOP20 myyntilistaa, vuonna 2019 katosi vuoteen 2018 verrattuna 135 000 myytyä kirjaa. Pelkästään tuon aukon rahalliseen paikkaamiseen olisi tarvittu noin 800 000 kuuntelua lukuaikapalvelussa. Jokainen voi jo tuosta itse päätellä jotain. Niin, ja e-aineistosta, eli e-kirjasta ja e-äänikirjasta ei makseta myöskään lainauskorvausta, joten kakkosviulukin soittaa mollia.

Onko kirjailijan nyt lopullisesti mahdotonta saada kirjamyynnistä mitään järkevää tiliä aikaiseksi? Sanotaanko nyt näin, ettei se ainakaan helpommaksi muutu. Äänikirjojen ja lukuaikapalvelujen suurimmat ongelmat kirjailijan vinkkelistä ovat muinaiset äänikirjasopimukset, joissa palkkioprosentit ovat liian alhaiset. Toinen ongelma on tuo maksu per kuuntelu, jonka lukuaikapalvelu tilittää kustantajalle. Se on niin alhainen, ettei hyvälläkään sopimuksella päästä vielä pitkälle, ellei volyymit triplaannu. Myös aloittelevien kirjailijoiden taival vaikeutuu. Heillä ei ole mitään backlistaa, ja jos jo esikoiskirjasta jää käteen vain rakot, voi tulevaisuus näyttää turhan synkältä.

Mutta maailmahan ei  ole koskaan valmis, joten parempaa kohti voidaan mennä. Jos seuraavat kolme seikka saadaan kuntoon, voi jo hiukan helpottaa:

1) Kirjailija ei voi vaikuttaa siihen, minkä hinnan kustantaja onnistuu saamaan kirjoista lukuaikapalvelun tarjoavilta yrityksiltä. Kustantaja tietysti neuvottelee parhaan mahdollisen sopimuksen palvelun tarjoajien kanssa, mutta markkinatalouden raja on sielläkin vastassa. Kun kuukausimaksut ovat alhaiset, paljoa jaettavaa ei jää. Toivoa sopii, että sitä jäisi kuitenkin hiukan enemmän kuin miltä nyt näyttää.

2) Kirjailijan kontolle jää neuvotella oman tekijänpalkkioprosentin nosto äänikirjojen osalta. Joka on näistä asioista neuvotellut kustantajan kanssa, tietää, ettei tehtävä ole helppo.

3)  E-aineistot pitäisi saada myös lainauskorvauksen piiriin. Tämän asian varmaankin OKM hoitaa kuntoon ihan piakkoin, kun kansallista e-kirjastoakin jo tutkitaan.

Jään jännityksellä odottamaan vuoden 2019 tilityksiä. Se kertoo ihan toisella tavalla, missä mennään. Käytäntö on ikävä kyllä usein paljon karumpi kuin teoria.

 

12 kommenttia artikkeliin ”Äänikirja tulee – tili menee?

  1. .. vai pitäisikö äänikirjan kuuntelua ajatella kirjastomaisen palveluna, verrata lainauskorvaukseen..? Enpä tiiä, mutta kiinnostava ajatusleikki sekin.

  2. Eipä niin. Mutta onko tämä ajattelutapa yksi taustasyy tähän nykyiseen palkkiopolitiikkaan..? Mietinpä vuan. Ittekseni. 😀

  3. Ja äänikirjojen tuottaminenkaan ei ole ilmaista, joka entisestään estää kirjailijan osuuden kasvattamista potista. Paperilla uusi tuote samasta työstä näyttää hyvältä, mutta Suomi on niin pieni markkina-alue että on vaikea uskoa tilanteen paranemiseen. En itse usko että mistään muodostuu uutta suurta asiakaskuntaa, joka on ollut ostamatta kirjoja vain siksi että haluaa juuri kuunnella kirjat.

    • Sama tunnelma täällä. Varmasti löytyy kuuntelijoita, jotka eivät ole kirjoja lukeneet tai ostaneet vähään aikaan, mutta ei sellaista massaa, että tästä tulisi riemuvoitto.

  4. Kuuntelen paljon äänikirjoja autoa ajaessani ja kotitöitä tehdessäni. En ehtisi lukea kirjoja painettuna juuri ollenkaan.

    • Äänikirja on hyvä ja tarpeellinen kirjallisuuden muoto. Omasta tuotannostani on äänikirjoja ollut saatavilla jo esikoiskirjasta lähtien viidentoista vuoden takaa. Celia on ansiokkaasti pitänyt huolta, että nekin, jotka eivät voi lukea, voivat nauttia kirjallisuudesta.

    • Kirjastot lainaavat jo nyt e-aineistoa, johon kustantajat myyvät lisenssit. Se, ettei esim. Otava näitä lisenssejä tällä hetkellä myy, johtuu osittain siitä, etteivät kirjailijat saa e-aineiston lainoista lainauskorvauksia. Tilanne voi muuttua muutamassa viikossa, jos tilanne lainauskorvauksen osalta muuttuu. Esim. Bonnierin tuottamaa e-aineistoa löytyy kirjastoista kattavasti jo nyt, ja on löytynyt jo pitkään.

      • Mutta lopputulos ei voi olla sellainen, että kustantajat saavat lisenssit ja kirjailijat lainauskorvaukset. Lainauskorvauksia maksetaan juuri siksi, että erillisiä lisenssejä ei tarvitse ostaa.

      • En nyt ehkä hahmota, mitä yrität tässä sanoa. Tilanne on siis nyt näin. Kustantaja tekee kirjasta äänikirjan. Kustantaja myy kirjastolle tekemästään äänikirjasta käyttölisenssin, joka on voimassa vaikkapa vuoden ja oikeuttaa kolmeen yhtäaikaiseen lainaukseen. Samalla tavalla kustantaja myy kirjastolle painetun kirjan, joka poistuu hajottuaan kirjastosta. Painetun kirjan lainauksista kirjailijalle maksetaan lainauskorvaus. E-aineiston lainauksesta kirjailijalle ei makseta lainuskorvausta.

        Kirjasto voi ostaa kustantajalta hajonneen painetun kirjan tilalle uuden kirjan. Kirjasto voi uusia rauenneen e-aineiston lisenssin. Lisenssejä tarvitaan vain immateriaalisissa teosmuodoissa, koska ei ole myytävää materiaalista kappaletta. CD-muodossa olevat äänikirjat rinnastetaan fyysisiin kirjoihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s