Miksi maailman parantaminen on niin vaikeaa?


 

© Rich carey / WWF

© Rich Carey / WWF

Viimeisten vuosien aikana ihmiskunta on herännyt taisteluun luonnon puolesta. Se, kuinka laajasti ja millä tavalla on herätty missäkin maailman kolkassa, tietenkin vaihtelee. Joka tapauksessa tietoisuus meitä uhkaavista katastrofeista on kasvanut ja faktaa (ja ikävä kyllä myös fiktiota) on tarjolla runsaasti.

Koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa meillä ei ole ollut näin paljon tarjolla tietoa planeettamme tilasta. Tavallinen pulliainen voi seurata netin avulla reaaliaikaista mittausdataa monista eri asioista ja toimia itse pikku tutkijana, jonka herkkä sormi lepää maapallon kaulasuonen päällä. Lisäksi meillä on runsaasti tietoa, mitä pitäisi tehdä, miksi ja miten. Voisi luulla, että ongelmat ratkeavat muutamassa vuodessa ja pian kaikki on taas niin hyvin kuin olla voi.

Ikävä kyllä viitteitä ongelmien ratkeamiseen ei ole viime vuosina ollut havaittavissa käytännössä lainkaan. Syitä on tietysti monia ja osa niistä on sellaisia, joihin ei edes hienoissa konferensseissa voi ratkaisua löytää. Tai ei haluta löytää, koska reunaehdot estävät astumasta sen rajan yli, jonka takana muutokset piilottelevat.

Kirjailija on tietysti asiantuntija kaikissa asioissa (sic!), sillä hän on joutunut miettimään maailmaa kaikilta kanteilta. Ihmisen perusluonteen tunteminen kuuluu ammattitaitoon ja ikävä kyllä juuri tuo luonne on se, jota ei voi muuttaa. Ikäväksi asia muuttui maapallon kannalta siinä vaiheessa, kun karvattoman apinan arroganssi ylitti kaikki järkevät mittasuhteet. Kun ihminen asetti itsensä kaiken muun luonnon yläpuolelle, helvetin hiilet alkoivat hiljalleen hehkua.

Jos nyt hetkeksi unohdamme olevamme mystisen jumalan luoma mestariteos, jonka passiin on leimattu 007, tajuamme nopeasti vaaran merkit. Mikään populaatio ei voi kasvaa rajatussa ympäristössä hillittömästi. Kun kyseessä on ihminen, joka varastaa elintilan surutta kaikilta muilta eläimiltä ja kasveilta, tuho on mittaamaton. Olemme tappaneet käytännössä kaikki luonnolliset ja luonnottomat vihollisemme ja siksipä esim. susien invaasio ei juurikaan uhkaa yhteiskuntaamme. Tässä asiassa voimme käyttää lukemattoman määrän niinku ja mutku perusteluja, mutta se ei muuta lopputulosta miksikään. Maapallon kantokyky ihmisten osalta alkaa olla tapissa.

Tietysti meillä on paljon laskelmia, joissa maapallolle saadaan sujuvasti mahtumaan enemmänkin ihmisiä, kun kaikki resurssit jaetaan tasan. Tässä laskelmassa on ainoastaan se vika, ettei ihmiskunta ole koskaan jakanut mitään tasan, eikä tule koskaan jakamaankaan. Jos jotakin sen suuntaista tapahtuu vallankumouksen myötä, vallankumous jakautuu nopeasti valtaan ja kumoukseen, jossa valta riistää kumoukselta kaiken omaisuuden. Näin se vaan on.

Nyt jo moni lukija nousee varpailleen heristämään nyrkkiään. Kyllä, sinä olet kierrättänyt, elänyt säästeliäästi ja välttänyt kaikkea turhuutta. Se on hienoa ja kunnioitan tinkimättömyyttäsi. Mutta katsotaan nyt vaikka sitä sutta, joka on eläin siinä missä ihminenkin. Mitäpä susi tarvitsee muuta kuin juomaa, ruokaa ja jonkinlaisen suojan elääkseen. Sama riittää myös karvattomalle apinalle. Mitä meillä on? Kodit täynnä roinaa, maisema täynnä taloja, teitä, marketteja ja tehtaita, maahan kaivettuja viemäriverkostoja ja valokuituja, kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Vaikka ajatus tuntuu naurettavalta, niin mitäpä jos karhut haluaisivat saman elintason? Tietysti tuo ajatus naurattaa meitä, koska koko elämämme pohja perustuu ajatukseen, että olemme saaneet vapaalipun, joka oikeuttaa alistamaan koko muun maapallon peukalomme alle ja muiden lajien vaatimukset, jos niitä ilmaantuisi, olisivat täysin naurettavia. Meille toinen t-paita on tärkeämpi kuin hehtaari metsää, joka kaadetaan uuden hikipajan tieltä.

En suinkaan ole tässä aiheuttamassa  pahaa mieltä kenelläkään syytöksilläni. Olen ylimielisyydessäni karvattomista apinoista siitä arroganteimmasta päästä. Täysin turhaa rojua olen haalinut vaikka kuinka paljon ja muutoinkaan elintapani eivät edistä mitään muuta kuin ennenaikaista kuolemaani. Siitä huolimatta meidän pitää päästä eroon teinihipiästämme ja tajuta, että syyllinen on syyllinen vaikka pahalta tuntuisi. Jos tietoisesti tuhoamme kaiken, se on parempi kuin näytellä tietämätöntä ja mutkutella tai niinkutella.

Miksi se maailma ei sitten muutu, kun pallomme on täynnä kaltaisiani näsäviisastelijoita? Yksi syy on juuri se, että aivomme on koodattu 007-koodilla. Emme näe mitään outoa siinä, että olemme itse julistaneet itsemme ylivertaiseksi luomakunnan ruhtinaaksi. Toinen syy on, että käytämme tuhottomasti energiaa muuttaaksemme muiden elintapoja ja samalla ne omat saattavat jäädä muuttamatta. Totuus on kuitenkin karu. Jos jätämme haulikon asekaappiin, emme voi mitenkään varmistaa, että lähimmäisemme muuttuu pysyvästi tai edes väliaikaisesti, vaikka kuinka saarnaisimme hänelle.  Tietoa voimme toki tarjota ja tuottaa, mutta kaikki on kuitenkin yksilön omissa käsissä. Jokaisen on itse tehtävä ratkaisunsa, kukaan ei voi toisen puolesta niellä hyviäkään lääkkeitä.

Ymmärrän kyllä, että näkemykseni vaikuttaa nihilistiseltä. Mutta jos oikeasti uskon, ettei minun muoviroskani päädy koskaan mereen, ettei minun pihvini hiilijalanjälki ole minkään kokoinen, ettei minun autoni saastuta eikä uuden televisioni valmistaminen ole vaatinut mitään energiaa missään, olen niin tyhmä, etten edes tajua olevani tyhmä. Siksi olen valunut olotilaan, jossa teen parhaani, vaikka tiedän, ettei se merkitse juuri mitään. Mutta kun ei juuri mitään kerrotaan seitsemällä miljardilla, siitä voi tulla  jotakin. Se, riittääkö tuo jotakin, on kokonaan toinen juttu. Varsinkin, kun joka hetki syntyy lisää karvattomia apinoita, jotka kaikki lopulta haluavat kaksi autoa, tietokoneen ja hienoja t-paitoja, jos se suinkin on mahdollista. Jatkuva talouskasvu yhdistettynä väestönkasvuun moninkertaistaa kaikki ihanat globaalit ongelmamme, niin se vain on.

Ajatellaan siis yksinkertaisesti.  Kaikella on rajansa. Eikä ihmiskunnan loppu, jos ja kun se joskus koittaa, ole mikään maailmanloppu. Matka tästä hetkestä populaation romahtamiseen voi olla pitkä, eikä se välttämättä edes ole dramaattinen. Maailmaa voidaan parantaa, mutta jos se vaatii jatkuvaa naapurille huutamista, mitään muutosta ei tule tapahtumaan.

Lisää aiheesta tässä:
Ilmastohuoli ei muutu valmiudeksi tinkiä elintasosta – Eva: Suomalaiset aiempaa vähemmän halukkaita tekemään uhrauksia ympäristön hyväksi

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s