Mitä jäljelle jää


Olen ehkä surullisen kuuluisa siitä, ettei syvällinen kirjallisuuskeskustelu hirveästi innosta minua. En ole myöskään kirjoittanut saarnakirjoja enkä tehnyt niihin selitysosia, sillä uskon yhä, että ihminen tekee itse hyviä johtopäätöksiä, kun hänellä on asioista riittävästi tietoa. Olen luottanut aina lukijoihini, enkä suotta.

Ajoittain minua on syytetty nihilismistä, koska en ota kantaa juuri mihinkään enkä näytä olevan kiinnostunut mistään. Se johtuu enimmäkseen siitä, ettei minulla ole nykyihmisen geenimutaatiota R18EX, jonka avulla voisin muodostaa asioista mielipiteen viidessä minuutissa lukemalla iltapäivälehtien otsikot. Ja kun etanan lailla syvennyn asioihin, kuumat puheenaiheet ovat jo jäätyneet. Pahus!

Vaan eipä hätää! On eräs asia, jota olen seurannut muistiinpanojeni mukaan yli 20 vuotta vähintään kerran viikossa.  Kaikki alkoi viattomasti, kun laskeskelin Suomen kuukausilämpötilojen keskiarvojen summia vuosina 1960-1990 ja huomasin, että niissä alkoi näkyä melkoista nousua. Tuolloin keskilämpötilojen poikkeamia laskettiin vielä 1961-80 sarjasta, joten yllä näkyvä kuva oli huomattavasti punaisempi. Luvut kertoivat kiistatta, että lämpötila nousee (30 viime vuoden aikana keskiarvo on ylitetty 22 kertaa, alitettu 8 kertaa), mutta miksi ihmeessä?

Vuosien saatossa ilmastokeskustelu kuumeni ja kaasuuntui, kuten hyvin tiedetään. Olen tasaisesti seuraillut kaikkea, mitä käsiini olen saanut ja yrittänyt ymmärtää ilmastodatan syntyä, johon minulla ei ole koulutusta, tilastojen avulla, johon minulla on koulutus. Ja tietoahan löytyy, ainoa ongelma on haravoida totuus tiedon valtamerestä.

Kaikissa asioissa on aina voima ja vastavoima. Kun ilmaston lämpenemisen mittausdata alkoi näyttää pahalta, kiista syntyi siitä, kuinka paljon ihminen voi asiaan vaikuttaa. Tapetilla ovat olleet kasvihuonekaasut, jotka nostavat ilmakehän lämpötilaa. Varsinkin hiilidioksidin määrän nousu ilmakehässä on laitettu ihmisen piikkiin, koska me nyt vaan polttelemme niitä fossiilisia polttoaineita, joihin hiilidioksidia on sitoutunut. Ja CO2 nousu on linkattu suoraan lämpötilan nousuun. Alla näette maapallon (klikkaamalla jo erottaa jotakin) keksilämpötilan vuosittain ja nollalinjaksi on asetettu vuosien 1901-2000 keskiarvo:

 

 

Nousua siis on vajaan asteen verran tuohon keskiarvoon verrattuna. Ja kuvahan käy melkein yksiin tuolla ylhäällä olevan CO2 kuvan kanssa. Melkein, ja sekös skeptikkoja häiritsee.

Miksi tuo lupaavasti alkanut nousu häiriintyy 1945-80? Jos asioilla A ja B on suora yhteys, mikä oli C, joka sekoitti asioita 35 vuotta? Tietysti luonnollista vaihtelua lämpötiloissa esiintyy, varsinkin kun puhutaan asteen kymmenyksistä, vaan kun tuo kuvio menee rikki melko silmiinpistävästi. Mutta ah, tässäpä meillä on jo aihetta kiistaan!

Teorioita on monia ja kuten tiedämme, suuret tulivuorenpurkaukset viilentävät ilmakehää. Mitään valtavaa piikkiä purkauksissa ei kyllä tuolla aikavälillä ole, joten se ei tunnu sopivan kuvioon. No, ehkä kylmä sota viilensi ilmaa… no mutta, ehkä siinä on ajatusta! Kun tarkastelee noina aikoina tehtyjä ydinkokeita, niiden määrän huippu osuun kylmän kauden keskelle ja kun posautteluinto hiipuu, nousu alkaa taas. Vaikea sanoa, mikä vaikutus ydinpommeilla oli ilmakehään, varsinkin kun kokeita tehtiin niin monella eri tavalla ja erikokoisilla pommeilla. En kuitenkaan lähtisi ilmastoa viilentämään pommeilla, sen verran hutera teoriani on.

Jo tästä pienestä ajatusharjoituksesta huomaa, kuinka vaikeaa on rakentaa mistään täysin aukotonta teoriaa. Sen verran me tiedämme varmasti, että maan akselikallistuma ja kiertorata auringon ympäri vaikuttavat ilmastoon, kas kun nekään eivät ihan vakaat ole. Ja tietysti itse Aurinko, jonka aktiivisuus myös vaihtelee hiukan. Ja Maan oma termodynamiikka tekee asioista vielä hiukan mutkikkaampia.

Voiko kehenkään tai mihinkään luottaa, on hyvä kysymys! Ihmisen pitää aina epäillä kaikkea, ensisijaiseti omaa kykyään ymmärtää asioita. Liian helposti kuvittelemme, että olemme löytäneet yleispätevä ratkaisun asiaan, johon ei ole yleispätevää ratkaisua. Siksi tieteen tekeminen on tärkeää, tutkijan on auottava kaikkien komeroiden ovet, kerättävä kaikki mahdollinen tieto ja uskottava lukuja. Sillä luvut eivät valehtele. Ilmasto on lämpenemässä ja se tekijä, johon voisimme vaikuttaa… no, se on tuolla ensimmäisessä kuvassa. Pitikö sen mennä alaspäin?

Lisää tietoa kaikesta:
https://scripps.ucsd.edu/programs/keelingcurve/
http://nsidc.org/arcticseaicenews/
https://www.ncdc.noaa.gov/cag/global/time-series
http://www.theworldcounts.com/counters/shocking_environmental_facts_and_statistics/world_population_clock_live

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s