Onko kansalla muka valtaa?


100vUpea juhlavuotemme on nyt alkamassa, Suomi täyttää pyöreät 100 vuotta. Vaikka Suomea ei synnytetty aivan vapauden, veljeyden ja tasa-arvon kolmijalkaan vannoen, pienten nikottelujen jälkeen saatiin kasaan aika hyvä valtio. Demokratiamme on ollut suhteellisen lahjomatonta ja omien etujen lisäksi on yritetty kasvattaa myös yhteistä hyvää. 1970-luvun jälkeen olemme malttaneet valita presidentitkin, kuten sivistysvaltiossa on tapana, äänestämällä.

Valtio rakentaa itseään aina kansalaisten varoilla, jotka kerätään verottamalla kansalaisten ansio- ja pääomatuloja, kaupankäyntiä, varainsiirtoa, varallisuutta ja kaikkea mahdollista ja usein jopa mahdotonta. Kerätyillä varoilla valtio hoitaa turvallisuustehtäviä suojaten kansaa ulkoiselta viholliselta sekä turvaten kansalaisten omaisuutta ja terveyttä rikollisia ja pahantekijöitä vastaan. Hyvinvointivaltiossa, jollaiseksi Suomikin hiljalleen rakennettiin, valtio turvaa myös sosiaalisesti heikompiosaisten elämää, takaa kaikille kohtuuhintaisen terveydenhuollon sekä koulutuksen, ylläpitää sivistystä erilaisten taidelaitosten muodossa sekä huolehtii maan liikenneverkosta. Tehtäviä on ollut monia ja ne ovat aikojen kuluessa vaihdelleet.

Suomi on lihonut elämänsä aikana mukavasti. Verovaroilla järjestetyt palvelut ovat johtaneet siihen, että vuonna 2015 työllistetystä työvoimasta 27,5%  oli töissä julkisella sektorilla. Nämä 668 000 ihmistä siis saivat palkkansa verovaroista ja mahdollistivat ne palvelut, joista nautimme.

Ihmisiin investoimisen lisäksi valtio on käyttänyt rahoja erilaisten elämää helpottavien liikelaitosten pystytykseen. Koska Suomi on suuri maa, rautatieverkko oli maan elinkeinoelämälle ja työvoiman liikkuvuudelle elinehto. Suomen Valtion Rautatiet perustettiin 1862 ja samana vuonna junat kulkivat jo Helsingistä Hämeenlinnaan ja takaisin.  Vasta 1989 VR:stä muodostettiin liikelaitos ja se irtosi valtion talousarviosta. Vuonna 1995 oli edessä varsinainen yhtiöittäminen.

avainluvut

VR:n liikevoitto 2011-2015

Mitä siis tapahtuu kansalaisten verovaroin rakennetulle liikeyritykselle, kun siitä muodostetaan yhtiö?  Onko kansalaisten ja valtion palveleminen enää laitoksen tärkein tarkoitus vai onko tarkoitus maksimoida voitot? VR:n tapauksessa olemme saaneet kuulla, kuinka se kamppailee talousvaikeuksissa ja siksi sen pitää uudistua.  Yllä oleva kuva kuitenkin osoittaa, ettei talousvaikeudet ole vieneet tulosta miinukselle, tappiollisesta velvoiteliikenteestä huolimatta. Vuonna 2015 valtiolle tilitettiin 100 miljoonaa euroa osinkoina, toimitusjohtaja kuittasi palkkana ja bonuksena 768 342 euroa, joka vastaa 64 000 euron kuukausipalkkaa. Siihen ei moni kituva yritys pysty.

Liikelaitos toimii liikelaitoksen ehdoilla. Kansalaisten oikeustajun kannalta on kuitenkin vaikea ymmärtää, kuinka valtion (siis meidän) omaisuus voidaan valjastaa puhtaasi markkinatalouden käyttöön, kuten VR:n tapauksessa on käymässä. Syksyllä suoritettu junavuorojen uudelleenjärjestely, jossa maan neljänneksi vilkkain asema, Hämeenlinna, jätetään statistin osaan, on osoitus prioriteetin muutoksesta. HHT-kasvukäytävän (Helsinki-Hämeenlinna-Tampere) alueella on noin 40% maan työpaikoista ja melkein 50% suomalaisten yritysten liikevaihdosta. Valtion kannalta parhaan liikenneyhteyden ylläpito moisella alueella olisi ykkösprioriteetti, mutta liikelaitoksen kannalta on parempi saada useampi euro per istumapaikka, niin kauan kuin tyhjiä istumapaikkoja ei ole liikaa.

VR:n johto on omaksunut kapitalismin erinomaisesti. Asiakaspalautetta kuunnellaan vain, kun se myötäilee jo valmiiksi laadittua strategiaa. Tuhansien työmatkalaisten allekirjoittama adressi ei ollut minkään arvoinen, kun näkymätön ja nimetön ”asiakas” halusi päästä kolme minuuttia nopeammin Tampereelle. Toimitusjohtajille maksetaan talousvaikeuksista huolimatta tähtitieteelliset palkkiot. Yhtiön yksityinen hyvä ajaa siis yleisen hyvän edelle, valtiosta irtaantuminen on onnistunut mainiosti.

Mitä tavallinen kansalainen voi tehdä? Työmatkalaiset voivat laatia adresseja, mutta eihän niistä mitään apua ole. Jos junavuoroja lisätään, vuosikausia hyvin sujuneen junassa työskentelyn voi siitä huolimatta unohtaa, sillä IC-kaluston sijaan tarjolla on pistorasiattomia paikallisjunia ja kiivas juoksuvaihto Riihimäellä. Työmatkalaisten päivät ovat niin pitkiä jo muutoinkin, että lisärasitus katkaisee kamelin selän hyvin nopeasti. Valtio puhuu koko Suomen pitämisestä elinvoimaisena, mutta samaan aikaan se katselee sormi suussa ja 100 miljoonaa euroa taskussa, kuinka VR tuhoaa tuota visiota.

Olin ehkä turhan ylimalkainen, sillä kyllähän valtio vielä jonkin verran vaikuttaa VR:n toimintaan. Kempeleen 17000 asukkaan teollisuuskeskuksen asema avattiin 20.6.2016 ja sieltä sentään pääsee hienosti Helsinkiin niin Pendolinolla kuin IC-junallakin. Vaikka hallitus katsoo läpi sormiensa VR:n tuhotyötä, antaa Postin romahtaa ja tekee pian myös tieverkoistamme ”tuottavan” liikelaitoksen, kunnioittaa se sentään siltarumpupolitiikkaa ja antoi pääministerin palkita vanhat ystävänsä kunnon junayhteydellä. Ehkä se Suomi pysyy paremmin elinvoimaisena näin, ken tietää.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s