Luomiskausia: tulevaisuus


JP akateeminenOnnistuin siis hahmottelemaan uraani kuusi enemmän tai vähemmän selvärajaista luomiskautta. Vaikka huomaan, että objektiivinen arviointi on sitä vaikeampaa, mitä tuoreemmasta ajasta puhutaan, uskon edes jollakin tavalla pystyneeni jäsentämään tapahtunutta kehitystä.

Jokainen kausi on toiminut portaana seuraavalle vaiheelle. Askelmien korkeus vaihtelee, mutta uskon suunnan silti olevan vielä ylöspäin. Laajeneminen proosasta draamaan on harkittua ja myös hyödyllistä kehitykseni kannalta, samoin kokeelliset projektit, kuten Säkenöivä Sibelius ja Kannibaalin keittokirja.

Kuinka monta luomiskautta arvelen vielä olevan edessä? Olen melko varma, että enintään neljä. Toivoa sopii, ettei niistä mikään ole jäähdyttelyä tai peräti taantumista. Muutamia suuria projekteja minulla on vielä varastossa, mutta niiden toteutuksen kanssa on pakko noudattaa malttia. Ammattikirjailijana kaikki taiteelliset riskit revitään omasta selkänahasta, joten vähänkin markkinatalouden takalaitonta kutittelevat hankkeet on tehtävä vaivihkaa muun tuotannon ohessa. Se ei ole mikään haitta eikä sodi mitään muuta kuin kärsimätöntä luonnettani vastaan.

Mikäs tää nyt on?

Palaan tässä vielä ajatukseen, olisiko ollut parempi ladata kaikki ruuti yhteen suureen paukkuun, jonka olisin julkaissut kuolinvuoteella? Jos jätetään laskuista taloudellinen mahdottomuus, en silti usko ajatuksen järkevyyteen. Jo tässä yhteenvedossa olette huomanneet, ettei vanha teksti pysy hengissä usean luomiskauden yli, vaan sen julkituominen huomattavasti kirjoitusajankohtaa myöhemmin vaati täydellisen uudelleenkirjoituksen. Jos saisitte lukea vaikkapa Viides evankeliumi, Jeesus N. ja Viisi todistajaa kirjat yhtä soittoa, näkisitte, että kyseessä on kyllä sama aihe mutta kolme erilaista kirjaa. Voi olla, ettei kaikkien mielestä Viisi todistajaa olisi niistä edes paras.

Mielestäni pelkkä ajatus yksittäisen, megalomaanisen suurteoksen luomisesta ei ole kestävä. Suurteosta kutova kirjailija, jonka statuksen määrittelee lopulta vain lukija, asettuisi koko luomisensa ajaksi lukijoiden yläpuolelle antamatta heille yhtään mitään. Jokainen syntynyt kirja on kuitenkin sen hetkisen kehityksen paras edustaja ja voin kokemuksesta sanoa, että jokaiselle kirjalle myös löytyy vannoutuneet lukijat. Julkisuuden myötä uusimmat kirjat tietysti ovat useamman lukijan suosikkeja, mutta on lukijoita, jotka pitävät sitkeästi vanhempia kirjoja parempina.

En luo kirjallisuutta kriitikoita tai kirjallisuushistoriaa varten. Tarkoitukseni ei ole puristaa poisIMG_0069 tuotannostani kaikkea särmikästä, kaikkea, mikä ei istu kauniisti kiillotettuun kirjailijakuvaan historiallisen romaanin takojana tai rikosromaanin punojana. Kirjoitan lukijoille parhaan kykyni mukaan niitä tarinoita, joita koen osaavani tehdä kulloisellakin ajanhetkellä parhaiten. En pakota tarinaa edes mihinkään genreen, jos sillä tavalla kaunis alkuidea pitäisi uhrata. Kirjailija valjastaa kykynsä palvelemaan lukijoita, sillä ilman lukijoita kirjailija on kirjoittaja, ei kirjailija.   

Tulevaisuus on aina hämärän peitossa, mutta toivokaamme parasta. Muutamia kirjoja tahtoisin palavasti vielä kirjoittaa. Neljä luomiskautta voi olla utopistinen haave, mutta pitäähän ihmisellä haaveita olla. Ehkä toiveeni toteutuu, ehkä ei.

Tulevaisuuteen sovitut julkaisut:
2017: Salaperäinen sirkus
2017: Maaliskuun mustat varjot
2017: Kannibaalin keittokirja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s