Luomiskausia: 6. kausi, vuodet 2014 –


e8982-jpKuudes luomiskausi on yhä meneillään, tai ainakin luulen niin. Tämä on kolmas ammattilaiskausi, joka sekä sisä- että ulkokirjallisten seikkojen takia voidaan nimetä kyyniseksi kaudeksi.

Ammattikirjailijana maailman realiteetit kutittelevat ilkeästi kylkiluita myynnin ja tekijänpalkkioiden muodossa. Vuosien saatossa kirjallisuusvienti nosti vaivihkaa päätään ja minä, joka jo esikoista tehdessäni valitsin helposti käännettävän aiheen, huomasin jääneeni junasta. Tällä hetkellä kukaan ei edusta kirjojeni käännösoikeuksia, joten niitä ei kaupata lainkaan maailman markkinoille. Ironista lie, että ennen kuin suomalaisen kirjallisuuden vienti oli muuta kuin vitsi, perustin ystävieni kanssa sivuston, jota kautta ulkomaiset agentit voisivat löytää meidät. Nyt se on hiukan nuupahtanut, mutta kivikkopuutarhallakin on arvonsa.

Toinen kyynistävä seikka on ollut kirjamarkkina, joka on ajan kuluessa sekä polarisoitunut että kuihtunut. Kirjan onnistumisen mittaaminen saavutetuilla lukijoilla on muuttunut mahdottomaksi, kun kirjan saaminen kirjakauppaan ei ole enää automaatio. Kuka ostaa kirjan, jonka ilmestymisestä ei tiedä mitään ja jota ei voi nähdä kaupassa?

On kuitenkin turha kuvitella, että rypisin tässä kyynisyyden kylpyvedessä aamusta iltaan. Helpointa asia on hahmotta kuvittelemalla, että huoliaiheeni ovat kuin kiskoparit rautatieasemalla, kaikki toisista erillään ja vaihteita on todella harvassa. Kyynisyys ei siis ole kirjoittavan minäni huoli eikä rasite, vaan töitäni kauppaavan minän. Nämä kaksi saattavat joskus riidellä, mutta niinhän ystävät aina.

Kyynisyyden kausi alkoi päätöksellä toteuttaa rikosromaanisarja, jonka suunnittelin jo 2008. Olin pitänyt sitä pitkään maton alla, koska dekkarikirjallisuus tuntui räjähtäneen käsiin, osittain sen vuoksi, että sen kuviteltiin myyvän lähes itsestään. Olen aina uinut mieluummin vastavirtaan, mutta nyt annoin periksi. Olihan ensimmäinen romaanini dekkari, joten takki ei edes pahemmin kääntynyt.

Romaaneja tällä kaudella on syntynyt kolme: Helmikuun kylmä kosketus (2014), Maaliskuun mustat varjot (2015) ja Vasten nousevaa pimeyttä (2015). Ensimmäinen näytelmäni, Luottamusmieshenkilö, syntyi 2015, samoin pitkä jatkokertomus Helppoa rahaa. Näistä tuotoksista on jo ilmestynyt Helppoa rahaa MeNaisissa sekä dekkari Helmikuun kylmä kosketus. Vasten nousevaa pimeyttä, joka rikkoo kerronnan rakennetta ja on muutoinkin haasteellinen tarina, oli kai liian haasteellinen, joten se on julkaisematta. Kalevanpoikien kronikan kirjoitin kokonaan uusiksi 2016.

Lasten- ja nuortenkirjoja jaksolla on syntynyt Lumottu lelutehdas (2014), Salaperäinen sirkus (2015), Mysteerien museo (2016), Benjamin Hawk – myrsky nousee (2016) ja Gabriel Hullo Meksikossa (2016).

Klikkaa kuvaa ja tutustu kirjaan!

Riimikronikan Säkenöivä Sibelius kirjoitin 2014. Tuo kirja sopi erityisen hyvin kyyniseen kauteen, sillä sen ainoa suurempi arvostelu käsitteli sitä runoteoksena, vaikka kyseessä on Sibeliuksen elämäkerta riimikronikan muodossa. No, jos luulee paprikaa mansikaksi niin kyllähän siinä ikävästi yllättyy. Mutta ainahan kirjailija tuntee tulleensa väärin kohdelluksi, jos ei kehuta. Tosin tunnelma on aika skitsofreeninen, kun lytätty kirja myy painoksensa loppuun alle vuodessa. Kevyen riskin otin myös kirjoittamalla Kannibaalin keittokirjan 2014, jota lukijat pääsevät hämmästelemään 2017.

Tämän kyynisen kauden satoa on vielä vaikea arvioida. Kirjoittamisen puolesta olen halunnut välttää luutumista ja tehnyt uusia aluevaltauksia, kuten jatkokertomus ja tuo näytelmä. Lisäksi Säkenöivä Sibelius oli iso ponnistus ja irtiotto ihan tavanomaisesta elämäkertakerronnasta. Kannibaalin keittokirja taas on sellainen kokonaisuus, jollaista ei tietääkseni ole aikaisemmin julkaistu. Vasten nousevaa pimeyttä oli ihan jotain muuta, mutta se jääköön arkistojen kätköihin.

Syntyneisiin dekkareihin olen todella tyytyväinen, niistä Murhan vuosi -sarjan lento vasta todella alkaa. Tammikuun pimeä syli kantoi mukanaan kaikuja Jäätävästä rakkaudesta, jonka tein tosiaan jo 1997. Tämän kauden helmi on mielestäni (tähän saakka) Maaliskuun mustat varjot, joka lyö niukasti Helmikuun kylmän kosketuksen. Tarinan liikkuvuus on nyt sitä, mitä tällä hetkellä rikosromaanissa tavoittelen ja silti siinä säilyy myös riittävä syvyys.

Julkaisut:
2014: Lumottu lelutehdas
2014: Gabriel Hullo ja keskiyön kestit
2015: Kirottu kartano
2015: Kuinka sydän pysäytetään
2015: Helppoa rahaa
2015: Säkenöivä Sibelius
2016: Tammikuun pimeä syli
2016: Benjamin Hawk – merirosvon oppipoika
2016: Gabriel Hullo ja hirveä Hekla
2016: Luciferin oppipojat
2016: Helmikuun kylmä kosketus

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s