Luomiskausia: 2. kausi, vuodet 1996 – 1999


Ensimmäisten romaanikokeilujen jälkeen olin jo löytänyt ne teemat, joiden kehittelyä jatkoin toisella luomiskaudella, novellikaudella. Hain tekstin rytmiin tiiviyttä, enemmän eteenpäin vieviä kuin liian syvälle uppoavia elementtejä. Kehityksen mittaaminen oli tietysti vaikeaa ilman ulkopuolista tuomaria, joten päädyin tuottamaan novelleja erilaisiin kilpailuihin.

Kirjoittavan ihmisen suurin ongelma on saada objektiivista, ankaraa mutta rakentavaa palautetta. Tekstejäni luki vielä tuolloin ainoastaan rakas vaimoni, jonka mielestä ne olivat loistavia. Hänhän oli lopulta oikeassa, kuten tiedämme, mutta tuolloin kukaan muu ei uskonut häntä. Koska kirjoituskilpailujen idea on arvottaa nimimerkin taakse piiloutuvien kirjoittajien tekstejä, niistä kerättävä kokemus on arvokasta.

Joudun taas luottamaan arkistoihini, vaikka muistini on ristiriidassa muistiinpanojeni kanssa. Novellikauden aikana kirjoitin ainakin 19 novellia. Minulla on ollut paha tapa vaihtaa novellien nimiä, joten kaikkien kohtaloa on vaikea jäljittää. Näistä novelleista viidellä osallistuin johonkin kilpailuun ja kolme niistä palkittiin.

Novelleissa on selkeästi aikaisempaa enemmän realismin rikkovia elementtejä. Osa on kirjoitettu Portti -lehden kilpailuun, jolloin spekulatiiviset ja tulevaisuuteen liittyvät aiheet ovat pääosassa kilpailun luonteen vuoksi. Tämä ei suinkaan ollut huono asia, sillä kuvattavan maailman laajentaminen realismin tuolle puolen ja vallitsevasta ajasta tulevaan aikaan antoivat teksteihin uusia ulottuvuuksia. Valta, raha ja petos pysyivät yhä tarinoiden ytimessä mutta mukaan tuli myös ihmisen pienuus kohtalon edessä.

Novellikauden helmiä voidaan etsiä jälleen monella tavalla. Jos onnistumista mitataan rahassa, Yhtyneitten kuvalehtien novellikisassa jaetun ensimmäisen palkinnon saanut Ihme oli 10 000 markan arvoinen (noin 1 700 euroa). Taiteellisesti kovatasoinen on varmasti Paholainen, joka sai 3. palkinnon Pirkanmaan kirjoituskilpailussa. 

IMG_0990Voin kyllä myöntää, että jos nyt kävisin näitä novelleja lävitse, punakynä tekisi tuhojaan. Joka tapauksessa jo näistä teksteistä huomaa jonkinlaisen kehityksen suunnan, kun vertaa kauden alussa kirjoitettua Ihmettä vaikkapa kauden lopun tuotokseen Paholainen. Eikä nuo alkupään novellit ihan kuraa olleet, muistaakseni Asvalttihiiristä ja Enkelinmunasta kaavailtiin TV2:een pientä proggista. Sen kariutuminen sisältää jo välähdyksen tulevien vuosien nurjasta onnestani.

Klikkaa ja OSTA!

Talvi on yksi näistä varhaisista novelleista, sen sisällytin 2011 ilmestyneeseen novellikokoelmaan Pariisinvihreä työhuone. Palkittujen novellien lisäksi näitä muita ei löydy kuin arkistoistani. Tai voi olla, ettei löydy sieltäkään.

Novellikauden aikana kirjoitin kyllä kolme romaaniakin. Jäätävä rakkaus, Olemattomuuden varjo sekä Ristin tie eivät päässeet enää sellaiselle kustantamokiertueelle kuin esiromaanisen kauden käsikirjoitukset. Muutama pistokoe suurimpiin kustantamoihin poiki jo pitkät vasteet, mutta en jaksanut vieläkään työstää vanhaa, kun halusin tehdä uutta. Näiden aika koitti myöhemmin, kuten tulette huomaamaan.  

Julkaisut:
1997: Suomalaisten uudet joulutarinat (Ihme)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s