Onko kirja uhanalainen laji?


JP-signeeraa-Paholaisen-vasara

Koskinen signeeraa kirjaa silloin, kun niitä vielä ostettiin.

Suomalainen kirjallisuus on laskusuhdanteessa, ainakin myyntilukujen valossa. Tämä uutisointi on aiheuttanut taas hiukan kähinää alan piireissä, sillä Ylen julkaisemaa juttua pidetään negatiivisena. Negatiivinen se onkin, kuten -3 on negatiivinen luku ja pakkaslukemat ovat celsius-asteikolla negatiivisia.

Enemmän kuin laskeva myynti, minua huolestuttaa itsepetos. Kun alan kehitystä on seurannut vuosien ajan, on hiipuvia lukuja selitelty milloin milläkin ja välillä intouduttu syyttämään lukijoita, kun he eivät älyä ostaa valtavan hienoa tuotetta, jota sanotaan kirjaksi. Vika ei suinkaan ole koneistossa, toimihan se hienosti aina 90-luvulle saakka. Maailma on muuttunut ympärillä ja onhan siihen reagoitu, on e-kirjat ja kaikki, älkää valittako! Vika ei ole meissä, vaan kirjakauppojen esillepanossa ja ihmisissä, jotka eivät halua lukea laadukasta kirjallisuutta. Kirjaa ei tarvitse edes markkinoida, sillä se ei auta mitään, se on todistettu jossakin jännässä tutkimuksessa, jota ei löydy mistään. Nämä kaikki selitykset olen kuullut moneen kertaan, ei tarvitse kirjailijan vääntää asiasta edes fiktiota, ikävä kyllä.

Muilla aloilla myynnin hiipuminen otetaan yleensä tosissaan. Ei rynnätä väittämään, että lasku on nousu ja meillä on salaperäistä piilomyyntiä, joka parantaisi tulosta, vaikka sitä ei ole tulokseen laskettu koskaan aikaisemminkaan. Yleensä, kun ollaan huolissaan tuotteen myynnin laskusta, mietitään, mikä meni vikaan. Kirja-alallahan ei toki koskaan mikään mene vikaan, koska kirja-ala on kulttuuria, mutta yritetään nyt edes kuvitella, että suomalaisten kaunokirjojen myynti laskee jatkuvasti. Mitä silloin pitäisi miettiä?

  1. Markkinointi
    Jotta lukija voisi ostaa kirjan, pitää hänen tietää sellaisen olemassaolosta. Innokkaat lukijat käyvät toki tasaisin väliajoin kirjakaupassa, mutta yllättäen on sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät käy. He saattaisivat käydä, jos silmiin osuisi mainos kiinnostavasta kirjasta. Nyt silmiin osuu mainos siitä yhdestä ja samasta kirjasta, jota kustantamo mainostaa yhä uudestaan ja uudestaan. Satunnaista ostajaa tämä kirja ei kiinnosta. Se siitä. Vaikka Viherpeukaloilla on varaa jakaa kukkasipulikuvasto kotiin, kirjakuvastoa on turha odottaa.

    Kirja-alalla on vahvasti panostettu muutamien avainkirjojen (ei, ne eivät kerro avaimista) markkinointiin. Niille halutaan suuri myynti ja siinä onnistutaankin paremmin tai huonommin. Ongelmaksi muodostuu se, että edes lukija, joka olisi voinut ostaa kaksi kirjaa, ostaakin vain tuon yhden, koska ei tiedä maailmassa toista kirjaa olevankaan. Tietysti tämä on kärjistys, mutta käytännön kenttätyö on paljastanut tämän todeksi.

    Tiedän jo vasta-argumentin. Ei kaikkia voi mainostaa, siihen ei riitä rahat. Se on totta, mutta voi tietysti miettiä, onko järkevää käyttää yksi mainossivu yhden kirjan mainostamiseen, kun samalla sivulle mahtuisi kirjoja puoli tusinaa ja kärkikirja ei todellakaan menettäisi mitään. Mainostuksessa yleensä esitellään kärkituotteen mukana myös muita tuotteita, sillä ihmiset ovat erilaisia.

    Jos ajatellaan, ettei mainonnasta ole hyötyä, on moni yritys ollut hakoteillä satoja vuosia. Jos mainontaan ei panosteta, ei haluta löytää kirjoille uusia lukijoita ja saatellaan hiljaa hymisten hautaan ne vanhatkin. Näin se vain on.

  2. Hinta
    Kirja on kallis esine. Uutuusromaanit maksavat usein yli 30 euroa. Kalleus on tietenkin suhteellista ja kirjaa pitänee verrata kilpaileviin viihdykkeisiin, kuten elokuviin, levyihin ja peleihin. Televisiosarjan tuotantokausia saa samalla rahalla ja elokuvia halvemmalla. Uudet levyt irtoavat 18 eurolla, uudet pelit ovat 50 euron molemmilla puolilla.

    Onko kirja siis halpa vai kallis? Kallis siinä mielessä, että tavallinen lukija harvoin lukee saman kirjan uudestaan. Pelin elinikä on pitempi, samoin levyn, sillä samaa albumia ihminen jaksaa kuunnella joskus kymmeniä, jopa satojakin kertoja. Elokuvien ja televisiosarjojen kohtalo voi usein olla sama kuin kirjojen, kertakäyttö. Mutta kirjaan on panostettava aktiivisesti, se on lukemalla luettava, kun television katsominen on passiivista. Miksi maksaa tarinasta, jonka joutuu aivoillaan kuvittelemaan, kun joku on kuvittanut ja näytellyt sen puolestasi?  Myös vaivannäöllä on hinta.

    Kirjan hinta on mutkikas juttu. Uutena se toki maksaa paljon, mutta jo vuoden kuluttua tuskin mitään. Alelaarit pullistelevat halpoja kirjoja. Niin halpoja, että heti tulee ajatelleeksi, että niissä on jotakin vikaa. Kukaan ei halua ostaa huonoa tuotetta. Olisiko jossakin kultainen keskitie?

  3. Laatu
    Tietysti suomalainen kaunokirjallisuus on laadukasta. Vika myynnin laskuun ei voi olla tuotteen laadussa. Ja sen verran minäkin olen yliopiston penkkiä kuluttanut, että kirjallisuustieteen taitajat ovat varmasti samaa mieltä kanssani. Suomalainen kaunokirjallisuus on taiteellisesti ja teknisesti laadukasta.

    Mutta. On lukijoita ja lukijoita. Meillä on lukijoita, jotka ostavat ja arvostavat sanataidetta. Meillä on lukijoita, jotka arvostavat ja ostaisivat hyviä tarinoita. Ikävä sanoa tämä, mutta jälkimmäisiä lukijoita meillä on/olisi enemmän. Mutta kun lukija, joka haluaa mielenkiintoisen tarinan, saa kouraansa taiteellisesti viipyilevän tekstin miehen matkasta sisimpäänsä, hän ei palaa kirjojen ääreen. Ei, sillä hänet leimataan tyhmäksi, joka ei ymmärrä kirjallisuutta, oikeaa kirjallisuutta.

    Oletetaan, että maailma on tosiaan muuttunut. Tarinankerronta on voimissaan peleissä, televisiosarjoissa ja elokuvissa. Tarina siis kiinnostaa yhä. Voiko ja saako kirjaan kirjoitettu tarina olla kiinnostava? Onko meillä kiinnostavia tarinoita? Jos myyntilukuja katsotaan, niin ei ehkä niin paljon kuin voisi olla. Kannattaa muistaa, että tarinankerronnan saralla kilpailu on koventunut laadukkaiden televisiosarjojen ja pelien myötä. Se, mikä riitti ennen, ei ehkä riitä enää.

    Tämä ei tarkoita sitä, että taidokkaat romaanit, joissa paino on kerronnassa eikä tarinassa, olisivat tuhonneet myynnin, ei todellakaan. On vain myönnettävä se tosiasia, että jokaiselle lukijalle olisi tarjottava jotakin ja erilaisuus on hyväksyttävä. Jos jokainen Suomessa palkittu kirja on taiteellisesti vaativa ja tarina hukkuu kerronnan nyanssien alle, syntyy osalle lukijoista mielikuva, ettei kirjallisuus ole heitä varten. Kun laajalti ylistetty romaani jää kesken, tuntee olevansa väärässä tai tyhmä. Kukaan ei halua olla tyhmä, joten pitäkää kirjanne.

    Onko kirjailijan kirjoittama tarina sellainen, jonka joku haluaa lukea?

  4. Saatavuus
    Niin, saako niitä kirjoja mistään? Kirjakauppojen kurjistumisen myötä vallalla on ajatus, ettei kirja ole saatavissa. Kivijalkakauppojen osalta tämä onkin totta, sillä nimikemäärä on räjähtänyt käsiin. Kaikki kirjat eivät voi olla esillä, joten heräteostoksia syntyy tietysti vähemmän.

    Mutta, jos mainonta on kunnossa, lukija tietää paremmin etsiä haluamaansa kirjaa. Jos kirjakaupassa sitä ei ole, niin kyllä kirjakauppiaan pitää sellainen tilata heti, eikä toimitusaika voi olla viikkoja. Minusta koomisinta on Helsingissä ollut tilanteet, joissa saman ketjun myymälässä A kirjaa ei ole mutta myymälässä B on. Myymälän A ja B etäisyys on 1,5 kilometriä. Kirja tilataan A:han, se saapuu sinne 10 päivän kuluttua. Miettikäähän itse, kuinka homman olisi voinut hoitaa tehokkaammin.

    Toisaalta, kyllä nykyään kirjan saa ainakin netistä, jos ei muualta. Jos siis tietää, mitä etsii. Ai niin, se mainonta. No, netissähän se on usein jopa ilmaista. Kustantajilla lie sellaiset yhteiset sivut, joista löytyy kätevästi uutuuskirjat?

Mikään yllä esitetyistä asioista ei ole asteikolla 0 – 100 kummassakaan päässä. Kaikki ei ole päin helvettiä (0) mutta ei kyllä ihan parhaalla tasollakaan (100). Jos siis jotakin halutaan kirja-alan myynnin eteen tehdä, jokaista seikkaa pitäisi pöyhiä ja miettiä, onko jotain tehtävissä ja jos on, halutaanko mitään tehdä?

Tuo laatukysymyskin on tulenarka, onko kulttuurin tarkoitus edes saavuttaa massoja, vai onko kulttuurin merkki juuri se, ettei kaikki tajua sitä? Onko tuote laadukas, kun ihmiset haluavat sitä, vai onko laatu itseisarvo, jonka asiantuntijat määrittelevät? Kirjoittaako kirjailija kirjat luettaviksi vai kirjallisuustieteellisen tutkimuksen lähtökohdaksi?  Sitä voi kukin miettiä itse, oikeaa vastausta ei ole, tai ainakaan minä en tiedä sitä.

Jos nyt kuitenkin myyntiä pidetään kirja-alan menestyksen mittarina, kirjan myyntiin pitää suhtautua kuten hammasharjojen myyntiin. On tarve, on tuote, joka vastaa tarpeeseen, sitä mainostetaan, sillä on sopiva hinta ja sen saa ostettua kaupasta. Pyörän voi keksiä uudestaan, mutta pyörä on pyörä on pyörä.

4 kommenttia artikkeliin ”Onko kirja uhanalainen laji?

  1. Olet oikeassa. Jos ei ongelmaa myönnä, paha ratkaista. Tuotteilla pitää olla tuotelupaus. Ehkä genreraamit voisi väljentää. Vetävä tarina olisi hyvä genre. Sanoilla nautiskelua toinen. Väkeviä ihmisiä kenties kolmas. Kirjakatalogeja kaivataan.

    • Ratkaisu voisi olla tuo tuotelupaus. Jos pidät Dostojevskista, et ehkä pidä tästä. Jos taas pidit Dostojevskista, pidät varmaan tästäkin. Ongelmaksi muodostuu tuo tämä kirja sopii kaikille -ajattelu, sillä niin kaupataan lopulta kaikkia kirjoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s