Sirkushuveja, leipää ja kirjoja


v3Tuossa on uusin kirjani. Vanhana jääränä yhä jänkään, että se on se juttu, jota kirjailija onnellisena esittelee ja myy. Mutta vaikka olen vanha, en ole tyhmä ja tiedän olevani väärässä. Kirjallisuus ei ole enää kirjoja vaan kirjailijoita. Sillä onhan se vaan niin, että tarinat tarinoiden takana kiinnostavat lukijoita. Vain Petri Pykälä on onnistunut sekä pysymään varjoissa että saamaan kirjansa mittavasti kaupaksi.

Julkisuus sinällään ei ole mikään ongelma. Paitsi jos kirjailija haluaa olla rauhassa. On varmasti aika piinaavaa kirjoittaa hyviä kirjoja ja nähdä niiden vaipuvan unholaan, koska ei halua vastata puhelimeen eikä kiertää kirjastoja. Sellaisiakin kirjailijoita on vielä, mutta tuskin enää 20 vuoden kuluttua. Esiintymisvalmius alkaa olla pian tärkeämpi ominaisuus, kuin kyky kirjoittaa loistavaa proosaa tai lyriikkaa.

Tietysti voi mussuttaa, että ennen kaikki oli paremmin. Ehkä olikin, mutta koska tämä on suuntaus, jota lukijatkin suosivat, se on hyväksyttävä. Monissa yhteyksissä on tullut ilmi, että lukijoita oikeasti kiinnostaa tietää jotakin myös kirjailijasta. Kirjailijat ovat ammattikuntana siirtyneet esiripun takaa estradille. On aina hauska nähdä, onko kirjailija lihavampi, lyhyempi ja kaljumpi, kuin tuli kuviteltua.

Asia ei tietenkään ole ihan mustavalkoinen. Ääripäiden väliin mahtuu paljon kaikenlaista tapaa suhtautua julkisuuteen. Itse en varmasti makaa kummassakaan ääripäässä vaan jossakin siellä välillä. Ei esiintyminen ole minulle kirous, mutta en nyt viitsi ihan pelleksikään ruveta julkisuuden saamiseksi. Mutta ymmärrän kollegoiden, joille itse kirjoittaminen on vain ja ainoastaan SE juttu, suuren tuskan. Ajat muuttuvat, niin se vain on.

johnnydeppsalainenikkuna580d5Ennen kirjailija oli siis yksinäisyydessä viihtyvä tekstinikkari, jolle tärkeintä oli saada teksti soljumaan ja mielikuvitus laukkaamaan. Kun kirja oli valmis, se meni menojaan ja kirjailija saattoi pienen hymyilyn ja nollauksen jälkeen palata työnsä ääreen.

Johnny alice2Nyt kirjailija on hassun hauska ilmiö, joka kääntää päät missä tahansa kulkeekin. Teko- tai aito hulluus on meriitti ja kaikki temppuilu suurta plussaa. Jos henkilökohtaisia ongelmia ei ole, niitä kannattaa keksiä tai hankkia. Jokainen avioero tietää vähintään 2000 uutta myytyä kirjaa.

No, siinähän ne ääripäät ovat. Jonnekin tuonne väliin suurin osa kirjailijoista tunkee. Ja kun katsoo, mitä mainokset maksavat, on ihan ymmärrettävää, että ihan pian kerron kahdella aukeamalla hermoromahduksestani ja juomaongelmastani. Tuskin tuota 30000 euroa asialliseen kirjamainokseen löytyy minkään kustantamon markkinointibudjetista. 

Siispä! Hassu hattu päähän, känni päälle ja baanalle!

Advertisements

3 kommenttia artikkeliin ”Sirkushuveja, leipää ja kirjoja

  1. Kyynisyys ei pue sinua, J-P, mutta väliin pudottelemasi tosielämän kuvaukset ovat aina yhtä hyviä. Kiitos ajattelemisen aiheesta jälleen.

  2. Paluuviite: Essee: Ruudun takaa – jokainen teksti tarvitsee lukijansa | Kata Melander

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s