Murhaavat vuodet


JP Koskinen_4

(c) Timo Ahola

Nyt se viimein alkaa, nimittäin Murhan vuosi. Olen sommitellut muutamia kirjallisia projekteja hiljalleen muun toiminnan ohessa yllättävän pitkään ja tämä on yksi niistä.

12-osaisen rikosromaanisarjan idea lähti keriytymään auki jo vuonna 2007, joten onhan tätä tässä kypsytelty. Matkalla on tapahtunut kaikenlaista ja välillä olen ajatellut haudata koko hankkeen. Rikosromaaneita ilmestyy melkoisen paljon ilman minuakin ja ehkä juuri siksi olin jo kuoppaamassa omaa sarjaani.  Hiukan arvelutti myös se, kuinka mahtaa käydä tavalliselle kaunolleni, sillä niitäkin romaaneita aion yhä tehdä. Tallaakko dekkaristi JP Koskinen kaunokirjailija JP Koskisen varpaille, se jää nyt nähtäväksi.

Laskelmoidahan voisi monella tavalla. Mikä kirja on saanut parhaan vastaanoton, sen kaltaista täytyy tehdä lisää. Jos sellaisen tekeminen tuntuu vielä mukavalta, niin miksipä ei. Ei tässä ole aikomus lukijoita piinata, heillehän kirjat on tarkoitettu. Uudistuminen pitää kuitenkin minut virkeänä ja uskon, että näistä dekkareista uskolliset lukijani löytävät kyllä sen verran tuttuja aineksia, ettei mitään vieroitusoireita pääse syntymään.

v3

Tästä se alkaa!

Tuskin se, että kirjoitan rikosromaaneja, saa ketään ihan hirveästi hämmästymään. Olen ehtinyt urani aikana kirjoittaa lähes kaikkea mahdollista. Pääsääntö on ollut, että se tarina, jonka haluan kertoa, saa hakea itse tarinan kannalta parhaan mahdollisen genrensä. Jos mielessäni oleva tarina on selkeä rikostarina, en ala väkisin takoa sitä tavallisen romaanin valepukuun. En halua rajoittaa tarinaa sen vuoksi, että se liukuu genreen, jota ei ehkä osata odottaa.

Edessä on aika iso urakka. Vasta vuonna 2026 osaan sanoa, oliko tämä onnistunut kokonaisuus. Lukijat ehkä kertovat sen jo paljon aikaisemmin.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Murhaavat vuodet

  1. Kun minä olin ihan pikkupoika, siinä naapurissa, kuusiaidan takana eleli hirmu suuri vanhus, se oli niin suuri ja romuluinen ettei sen aino, nimisen polk’rataan satulaa voinut nostaa kyllin ylös jotta se olis päässyt polkemaan sitä ratasta kun norman ihminen, ainoa jutustelu mikä sen kanssa tuli käytyä, oli se kun tuo kuihtunut jättiläinen murahti: Mä olen kak tappan, ja kaks pelastan, siinä oli jännityskirjaa, vaik ei ollut kun kak tappan ja kaks pelastan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s