Onko jotakin rikki?


IMG_0065 (2)

Töissä!

Tänään piti kirjoittaa kirjaa, mutta työrauha rikkoontui kuumista uutisista. Finlandia-ehdokasta varjostaa plagiointisyytös, mikä ei kirjailijalle ole mikään vähäinen moite. Ei varsinkaan, kun kirja on ehdolla maan kovimman palkinnon saajaksi ja tekijä on ansioitunut pitkän linjan kirjailija.

Oikeasti asian ei pitäisi liikuttaa minua, sillä en voi tehdä asian hyväksi tai vastaan yhtään mitään. Aina sattuu ja tapahtuu, kun liikutaan kirjallisuuden aalloilla tänä Ctrl-c, Ctrl-v aikana. Lainauksien ja sitaattien viljely on laajaa ja hyväksyttävää, se ankkuroi teosta henkisesti kirjallisuuden perintöön. Kirjastojen hyllyissä majailee varmasti teoksia, joissa lainaamisen rajat eivät ylity ainoastaan lainaustiskillä. En tietenkään hyväksy plagioimista. Sitaatit pitää merkitä sitaatteina, varsinkin näin järkyttävän pitkät, pelkkä lähdeluettelohan ei kerro, mitä on lainattu mistäkin. Tässä on käynyt valitettava lapsus.

Mutta mikä tässä on se toinen ongelma? Mitä tämä minua liikuttaa, kun pitäisi tehdä oikeita kirjoitustöitä? Finlandia-ehdokkuus on se lotto-osuma, jota kirjailijat vaanivat kuin haukka karannutta lemmikkikania. Koska esiraadin käsissä on monen kirjailijan kohtalo, kirjailijat odottavat rautaisia, ammattitaitoisia päätöksiä. Makuasioista voi tietysti kiistellä, mutta eihän tämmöistä kohua voi, eikä saa, syntyä ammattiseulan valikoinnin jälkeen. Palkinnon arvostus kokee väistämättä kolauksen, sille ei voi enää mitään.

Tietysti minulla on tässä myös oma Ford ojassa. Kuinka sydän pysäytetään oli arvostelijoiden silmissä ihan realistinen ehdokas ehdokkaaksi. Sen jääminen pois listalta oli pettymys, tietysti. Mutta ajattelin, että raati kyllä osaa asiansa ja pulinat pois. Nyt hiukan usko alkaa horjua ja alan kääntyä vanhaan ajatukseeni. Systeemi ei ole paras mahdollinen, kun ottaa huomioon palkinnon järkyttävän painoarvon.

Kolmelle ihmiselle luku-urakka on turhan mittava. Lisäksi tiedän ryhmädynamiikasta sen verran, että kolmen hengen ryhmässä yksi vahva persoona kyllä jyrää tehokkaasti. Voihan juhlapuheissa kertoa ihan mitä tahansa yksimielisyydestä, mutta näin se aika usein vain on. Herääkin kysymys, miksi esiraati ei voisi olla suurempi? Kun kymmenen henkilöä jakaa taakkaa, alkaa suuret linjat näkyä selvemmin. Lisäksi tietämys kirjallisuudesta, uudesta ja menneestä, kasvaa moninkertaisesti ja ehkä tällaisilta jälkipuheilta vältyttäisiin.

En pitäisi pahana sitäkään, että lista olisi hiukan pitempi. Kymmenen kirjaa löytyisi varmaan helposti, tai ainakin kahdeksan. Tietysti ehdokaskirjojen (myynti)status laskee, jos niitä on useampi. Mutta menneiden vuosien esiraateja haastattelemalla selviäisi, mikä heistä olisi ollut sellainen määrä, joka olisi tehnyt vuoden kirjasadolle oikeutta.

Mitä tästä opimme? Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, emme yhtään mitään. Lainauskorvausten maksustakaan ei tule juridista ongelmaa, sillä I.K. Inhan tekijänoikeudet ovat vanhentuneet. Muita ongelmiahan maailma ei enää tunnista, ainoastaan taloudellisia ja juridisia.

Asiasta muualla:
Aamun kirja 12.11.
Onko Panu Rajalan Finlandia-ehdokaskirja plagiaatti?
Rajalan Finlandia-ehdokkaassa sivutolkulla I. K. Inhalta kopioitua tekstiä
Annelin kirjoissa

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s