Kaikki se työ, jota emme näe


Pian minulta ilmestyy kirja! Se ei ole enää mikään uutinen, tätähän on jatkunut tasaisen tappavaan tahtiin jo vuosikausia. Monet omasta mielestäni loistavat ideat ovat toteutuneet ja nähneet päivänvalon. Kirja on siitä kiitollinen työkappale, että kun se ilmestyy, se on konkreettisesti hypisteltävissä. Työstä jää jokin pysyvä jälki, ainakin joksikin aikaa.

Kirjan synty on monitahoinen tapahtuma. On idea, jota kirjailija työstää, harhailee, eksyy, kokoaa ja purkaa, kerää ja hylkää. Syntynyttä ideajätettä ei onneksi tarvitse puhdistaa millään tavalla, siitä ei jää kuonakasoja muualle kuin kirjailijan aivoihin. Kirjailija tekee temppunsa ja sitten on kustantajan vuoro. Tekstiä hiotaan, painotalo valitaan, kansikuvia mietitään. Sovitaan aikatauluja, painoon ja painosta ulos, milloin kirja ilmestyy ja missä sitä juhlitaan jos juhlitaan. Kustantajankin työstä jää paljon näkemättä, yritettiin saada kirja myyntiin sinne ja tänne, mutta eipä saatu.

Maailma liikkuu samaan aikaan kun kirjailija ja kustantaja ahkeroivat. Ikkunoita menee kiinni, ovia aukeaa. Maali, johon oltiin pallo potkaisemassa, onkin viety pois, hiihtoreitin ladut ovat sulaneet. Maapallo pyörii itsensä ympäri, kiertää Aurinkoa, aurinkokunta liikkuu Linnunradassa, Linnunrata universumissa. Onnelliset tähdet vaihtavat asentoa joka hetki. Se, joka heitti pallonsa kohti avonaista ikkunaa, onnistuukin rikkomaan lasin, hän, joka tähtäsi seinään, osuu avautuvaan oveen.

Ihmisen on alistuttava olosuhteiden armoille. Jos hän ei alistu, mielenrauha menee, bentsoja menee, elämän valo menee. Vaikka tekisi kaiken oikein, lopputulos voi olla väärin, sen kanssa on opittava elämään. Kun amerikkalaiset kertovat autotallista rikkauksiin -tarinoitaan, he kertovat sen yhden onnistujan tarinan ja unohtavat ne tuhat muuta, jotka tekivät kaiken samoin, mutta epäonnistuivat siitä huolimatta. Aikamme suurin harhakäsitys on, että olisimme tasa-arvoisia maailman silmissä kyvyiltämme, onneltamme ja mahdollisuuksiltamme. Näin ei ole, näin ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan. Itselleen valehtelu ja tosiasioiden kieltäminen on ihmisen tuhoisin virhe.

Mikä siis takaa, että voisimme joskus onnistua jossakin? Ei mikään, varmasti. Mutta todennäköisyys onnistumiseen nousee huomattavasti, kun teemme kaiken aina niin hyvin kuin osaamme ja jatkamme yrittämistä niin kauan kuin pystymme. Kuten jäävuoresta näkyy vain se kymmenesosa, näkyy maailmalle se yksi onnistuminen ja yhdeksän epäonnistumista jäävät näkemättä.

Säkenöivä Sibelius

Klikkaa minua!

 Se seuraava kirjani on Säkenöivä Sibelius. Jos joku on seurannut kirjan taivalta, hän tietää, että pientä säätöä on ollut. Alun perin kirjan ajateltiin ilmestyvän jo alkukeväällä, sitten toukokuussa. Ylioppilaslahjoja ostavat ihmiset kysyivät minulta kirjaa, he olisivat halunneet ostaa sen sukulaisilleen lahjaksi, pysyväksi muistoksi seteleiden rinnalle. Toukokuu on mennyt, ehkä ne ostajatkin, mutta kirja ei ole vielä ilmestynyt.

Kävin lukemassa kirjan runoja Turussa Säkenöivä Sibelius -tapahtumassa. Kirjaa minulla ei tuolla tapahtumassa ollut, vain omat printtini.  Junatkin myöhästelivät, jolloin missasin vartin tapahtumasta. Epäonnen kalvava duuri alkoi tinnittää korvassani.  Kaiken teimme, mutta näin on käymässä. Kaikki se työ, jota ette näe, tein sen ajoissa ja huolella. Ehkä se vielä palkitaan, ehkä.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Kaikki se työ, jota emme näe

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s