Sirkus on saapunut kaupunkiin!


Ulkoministeri

Vallankumousta johdetaan edestä.

Vuodenajoista viides, kirjasyksy, alkaa kesän ja oikean syksyn välissä. Vuosien saatossa romaanitulva on alkanut keskittyä elokuuhun, jolloin julkaisutiheys taitaa olla suurimmillaan. Sääliksi käy sanomalehtien kulttuuritoimituksia, jotka kesälomien jälkeen jäävät kaatuvien kirjapinojen alle.

Elokuun muuttuminen kirjakuuksi voi olla suora seuraus takapainotteisesta kirjavuodestamme. Suurimmat myynnit kääritään kokoon joulun tietämissä, kun lahjakirjoja ostellaan pukinkonttiin. Asiaa auttaa myös Finlandia-palkinnon sijoittuminen syksyn pimeyteen, samoin suurimmat kirjamessut, Turun ja Helsingin, ovat syksyllä. Kun kirjalla on Aleksis Kiven elinkaari, syksyyn kannattaa selvästi panostaa. Elokuussa kirjan tuominen markkinoille pidentää elinkaarta hiukan ja pitää silti kirjan tiskillä myyntituoreena.

Tästä tulvasta ei kirjamarkkinoillamme ole tietenkään mitään haittaa. Hyvä kirja löytää aina ostajansa, niin meillä on hoettu vuosia. Ja se on totaalisen typerä ajatus, todella kivikautinen päähänpinttymä, joka tuhoaa kaikki toiminnan kehittämisen mahdollisuudet. Tämä ajatukseni sai vahvistusta Porissa, kun Siri Kolun ja Salla Simukan haastattelema Peter Vesterbacka totesi saman asian. Vihaisten lintujen isä totesi hyvin yksiselitteisesti, että maailma on täynnä loistavia tuotteita, joista kukaan ei tiedä mitään. Jos markkinointi ei toimi, tuote on melko varmasti tuhoon tuomittu, olipa se kuinka loistava hyvänsä

No, mehän emme tästä hätkähdä, sillä kirja ei ole tuote vaan ainutlaatuinen taideteos, jonka onnistumisen mittaa aika tai se yksinäinen lukija, jonka teksti tavoittaa sadan vuoden kuluttua. Tämäkin on totta ja jokainen, tai ainakin melkein jokainen, kirjailija ajattelee teosta tehdessään näin. Mutta on erittäin tärkeää osata erottaa toisistaan kaksi eri asiaa, luominen ja markkinointi. Puhtaimmillaan tämä tietysti toimisi niin, että kirjailija kirjoittaa kirjan, kustantaja julkaisee ja markkinoi sen ilman, että kirjailijan nenänpääkään vilahtaa julkisuudessa. Kirjan kirjoittamisella ja markkinoinnilla ei ole, eikä pidäkään olla, mitään tekemistä keskenään.

Vesterbacka puhui muutenkin viisaasti siitä, kuinka jotakin pitää tehdä jos haluaa tuotteitaan myydä. Siinä istuessani ajattelin tapani mukaan aika tylysti, kuinka opit kirjamarkkinoilla toimisivat. Jos oletetaan, että kirja on julkaisuohjelmaan otettu, sen laatu on hyväksi havaittu ja se on kelvollinen tuote. Jos kirja ei myy, vika on siis markkinoinnissa, joka ei osannut hyvää kirjaa myydä, tai kustannusprosessissa, joka ei erota hyvää kirjaa huonosta. Mutta koska olemme taiteen parissa, huonot myyntiluvut eivät todista mitään, tai ainakin olemme tottuneet hokemaan niin. Jotenkin minusta tuntuu, että vika löytyy aina jostakin muualta kuin meistä, kirjailijoista, kustantajista tai kirjakauppiaista. Uusia ideoita kaivataan alan sisältä kautta linjan.

Luettuani taas hiukan  ruotsalaisten tekeleitä, joita käännösmarkkinoiden kautta tulvii maailmalle ja meille, huomasin simppelin asian. Taso ei Ruotsissa todellakaan ole sen kummoisempi kuin meillä, ruotsalaiset ovat vain oivaltaneet, että kirjoja pitää myydä, eikä jäädä odottamaan, että joku vahingossa ostaisi niitä. Ehkä meillä on vielä jotakin opittavaa, tai voimmehan me surkutella, että näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan.

Tässä teille vielä käyttöohjeet, kuinka niitä syksyn uutuuskirjoja luetaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s