On aika ryöstää pankki!


coverESElämässä pitää aina katsoa eteenpäin. Tai rehellisesti sanoen, 90% eteenpäin ja 10% taaksepäin, sillä muutoin ei opi virheistään mitään. Monet päätökset kypsyvät pitkän harkinnan jälkeen. Alitajunta tekee salaa töitään ja jossakin vaiheessa huomaa, että sumu on hälvennyt. Näin se on tehtävä.

Viime viikolla julkaistiin uutinen, joka tuskin sai lehtien uutistoimistojen henkilöitä vetämään kivennäisvettä keuhkoon. Suuressa maailmassa muutaman kirjailijan tekoset ovat aika pieniä pähkinöitä. Varsinkaan, jos ei juosta alasti Mannerheimintiellä, eikä kuvia pääse klikkaamaan.

Minulle tämä päätös oli kuitenkin aika tärkeä. Halusin aloittaa yhteistyön Crime Time osuuskunnan kanssa. Tiedotteessa kaikki näyttää yksinkertaiselta:

”Koskisen pitkään suunnitteleman rikosromaanisarjan Murhan vuosi ensimmäinen osa Tammikuun pimeä syli ilmestyy alkuvuodesta 2016. Sen lisäksi jo valmiina on kaksi seuraavaa osaa: Helmikuun kylmä kosketus ja Maaliskuun mustat varjot. ”

Niin se Koskinen siis antaa dekkaridemonille pikkusormen, ahneuttaan. Kaikkihan tietävät, että dekkareilla se raha kirjallisuudessa tehdään, jos se tekemällä tehdään millään. Ja kyllähän tuo ajatus omassakin pääkopassani on pyörinyt, mutta vähän toisesta vinkkelistä. Se nimittäin on viivyttänyt tätä suunnitelmaa useita vuosia.

Jo ensimmäinen käsikirjoitukseni oli aikoinaan dekkari. Se jäi julkaisematta ja hyvä niin, sillä siitä olisi saanut hauskan kesäteatteriesityksen, ei rikosromaania. Sittemmin olen tehnyt lähes kaikkea muuta kuin rikosromaaneja. Dekkareihin palasin 2011 Eilispäivän sankareiden myötä. Se oli tilaustyö, jonka kovakantinen versio ilmestyi Arktisen Banaanin toimesta. Sen markkinointi AB:n toimesta oli tähän mennessä suurin fiasko, jota olen tällä alalla nähnyt. Minulla oli tuohon jatko-osa jo hahmollaan, mutta jätin sen tekemättä. Ehkä kaikella on kuitenkin tarkoituksensa, sillä juuri tämän kirjan myötä tutustuin Crime Timen väkeen. Tuosta kirjasta leivottiin e-kirja uudella kansikuvalla täydentämään Crime Timen Dekkareiden helmiä -kokoelmaa.

Olin kuitenkin tutkinut rikosromaaneja jo 2008 oikein akateemisesta vinkkelistä. Vuonna 2008 ilmestyi tietokirjani Harkittu murha, jossa jo hahmottelen aika selvästi tuleva sarjani suuntaviivoja. Sarjan ensimmäisen osan jonkinlainen versiokin oli jo silloin valmiina. Ajatus huolella harkitusta sarjasta tuntui houkuttelevalta ja kudoin vuosien ajan sitä päässäni välillä aktiivisesti ja välillä vähemmän aktiivisesti. Samaan aikaan kirjoitin kaikkea muuta.

Suurin syy sarjan viivästymiseen oli, että rikosromaaneja näytti tulvivan markkinoille kaikilta kaiken aikaa. Änkyrä kun olen, mietin, että miksi helvetissä minun pitäisi tunkea tuohon joukkoon? Eikö veri jo lennä tarpeeksi ilman minua? Kuitenkin, vuosien vieriessä mieli nykersi noita 12 osaa eteenpäin, henkilöt elivät ja tarina alkoi rönsyillä. Lopulta kirjoitin osan nro 2, ja se tuntui sangen hyvältä. Tein samaa kyytiä osan nro 3 ja totesin, että kyllähän tämä toimii. Jäin oikein odottamaan, että pääsen osan nro 4 kimppuun, mikä on erittäin hyvä merkki. Päätin siis astua ulos kirjoituskammiosta kässärit kainalossa ja antaa palaa. Olenhan aina tehnyt, mitä olen halunnut, niin miksi en tekisi nytkin?

Tietysti tässä on riskejä. Lukijat eivät innostu tästä sarjasta samalla tavalla kuin minä (epätodennäköistä, mutta tietenkin mahdollista). Kriitikot upottavat kaunokirja-Koskisen, tuon ylimielisen pikku paskiaisen, joka kuvittelee voivansa tehdä ihan mitä vaan. Apurahoittajat sulkevat sieraimensa pyykkipojalla. Tai voihan Jumalakin heittää kuuman kiven, ken tietää. Joitakin näistä vitsauksista kestän jonkin aikaa, mutta en kaikkia kaiken aikaa.

Olen nyt kuitenkin tehnyt päätökseni. Teen nuo 12 rikosromaania, joista muodostuu kaunis sarja. Koko sarja muodostaa henkilötasolla huikean kaaren, joten sen epä tai onnistuminen voidaan arvioida vasta vuonna 2027. Jää nähtäväksi, kuka sitä silloin on arvioimassa, vai onko kukaan. Toivon kuitenkin, että voin silloin todeta tuon matkan tuottaneen enemmän iloa kuin surua.

En kuitenkaan lopeta tavallisten romaanien kirjoittamista. Koska olen ammattikirjailija, aikaa on runsaasti kirjoittamiseen kunhan pysyn terveenä enkä jämähdä miettimään maailman pahuutta konjakkilasin ääreen. Uskon yhä, että monipuolinen kirjoittaminen rikastuttaa jokaista osa-aluetta. Se pitää mieleni virkeänä ja notkeana, mikä on uudistumisen ja kehittymisen perusedellytys. Ja mikä parasta, se saa minut nauttimaan tästä työstä. Joten, peukut pystyyn!

EDIT 22:28: Kas Ylellähän kutitellaan samaa aihetta:
Dekkaribuumin varjopuoli: Julkaistaan liikaa – ”Kaikki ei menisi isoissa kustantamoissa läpi” 

2 kommenttia artikkeliin ”On aika ryöstää pankki!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s