Minä olen muuttuja, en vakio


1971528_729803410402483_304895816_nMoni kirjallisuuden kentällä seilaaja on saattanut viimeisen vuoden aikana törmätä johonkin asiaan, jota olen ollut sorkkimassa. Olen tunkenut mukaan Sanaston, Kirjailijaliiton ja jopa Hämeen taidetoimikunnan toimintaan, jotta näen hiukan myös muutakin kuin työhuoneeni seinän.

Olen suorittamassa ihmiskoetta, jossa kirjailija kokeilee, voiko asioihin vaikuttaa. Keskustelen myös kustantajani kanssa aktiivisesti kaikista mahdollisesta kirja-alaan liittyvistä parannusehdotuksista. Yritän nostaa esiin ratkaisuja enkä niinkään halua rypeä ongelmissa. Vuoden aikana olen puhunut asioista kirjailijoille, kustantajille, kirjakauppiaille ja poliitikoille. Ja tietysti myös koiralleni, joka kuuntelee aina mielellään asiallista puhetta.

Samalla olen pyrkinyt osallistumaan lähes jokaiseen tapahtumaan, jossa voin tavata lukijoita. Olen promonnut kirjojani ympäri maata. Olen vaihtanut nahkaani aina tarpeen mukaan. Joskus kuulijoita on ollut viisi, toisinaan 150. Sen verran jääräpäisyyttä minussa on, etten halua jättää ovea raolleen jossittelulle. Kiikkustuolissa olisi helppo jossitella. Jos olisin mennyt sinne, jos olisin puhunut tuolla, jos olisin ollut aktiivinen, olisin ehkä voinut elättää itseni kirjoittamalla. Jos, vain ja kun.

Tietenkään mikään ei takaa, että onnistun näinkään. Ehkä uusi hallitus puristaa kulttuurimäärärahat kuiviin. Ehkä kirjojen myynti romahtaa, koska kohtalo oli päättänyt niin. Ehkä lukeminen on eilispäivän sankareiden puuhaa. Tuntisin itseni kuitenkin idiootiksi, jos en edes yrittäisi ratkaista niitä ongelmia, joita alalla on. Osa on helppoja, osa vaikeampia, mahdottomia ei kaiketi kovinkaan monta.

Ehkä kaikista vaarallisinta on ajatella, että täydellinen maailma on alkanut hajota. Että 1990-luvulla kaikki oli hyvin ja nyt vain mennään kurjuutta kohti. Että ennen romaaneja ostettiin, mutta ei enää. Takoa huokaillen sitä yhtä ja samaa, voivotella, että ennen kaikki oli paremmin. Yrittää hiihtää puusuksilla, kun muut menevät hiilikuiduilla nauraen ohi. Ihminen, joka katselee vain taaksepäin, kompastelee keskimäärin enemmän kuin eteensä katsova lajitoveri.

Muutos on aina astumista tutusta ja turvallisesta kohti uutta ja pelottavaa. On avattava ovi, jonka takana voi olla muutakin kuin sohva, leivänpaahdin ja taulutelevisio. Kukaan terve ihminen ei nauti epävarmuudesta, mutta joskus on pakko hypätä puron yli, jos haluaa päästä eteenpäin. Tietysti voi istua ja odottaa, että joku tulee ja rakentaa sillan, mutta siinä voi kyllä häntäluu jäätyä.

Mitä siis olen itse tehnyt, muuta kuin ärsyttänyt teitä kaikki? Lyhyesti, olen yrittänyt löysätä hirttoköyden solmuja monesta kohdasta:

  1. Vaikuttaa kulttuuripolitiikkaan
    Olen ollut tarvittaessa mukana lainauskorvauskeskusteluissa sekä muissa kirja-alan riennoissa, joissa valtiota voidaan valistaa. Lisäksi taidetoimikunnan pestin myötä olen päässyt seurailemaan Taiken mekaniikkaa.
    Konkretia: Lainauskorvausten nousu, apurahoituksen parantaminen
    Tämän toiminnan tarkoitus on hyödyttää kaikkia kirjailijoita.
  2. Vaikuttaa kustantamon ja kirjakauppa-alan markkinointipolitiikkaan
    Noh, ideoita olen kylvänyt ja joitakin niistä varmaan toteutuu. Tämä ei toki onnistuisi ilman kustantamon tukea, ja tässä työssä Anna-Riikka Carlson on minua tukenut ja auttanut joka käänteessä. Hidastahan tämä on, mutta ehkä päästään eteenpäin.
    Konkretia: Kirjojen myyntimäärien kasvatus
    Tämä toiminta varmasti täydessä laajuudessa auttaa kaikkia kirjailijoita, mutta osa ideoista hyödyttää luonnollisesti ensin kustantajaani, toivottavasti.
  3. Hoitaa omat sopimukseni kuntoon
    Olen kylmästi katsellut, että sopimukseni olisivat järkeviä. Kaikki niistä ei sitä yhäkään ole, mutta tavoite on pitää huoli siitä, että jokainen paperi takaa parhaan mahdollisen tuoton. Tunteiluun ei nyt ole enää varaa.
    Konkretia: Tuotto per myyty kirja isommaksi.
    Tämä hyödyttää vain minua ja tietysti valtiota ja taksikuskeja.
  4. Kirjoittaa tekstejä, joita halutaan 
    Niinpä niin. Minulla on luojan tai paholaisen ansioista, ken tietää, kyky tehdä monenlaisia tekstejä. Loputtomiin ei minunkaan resurssini tekstintuottajana veny, mutta nyt olen omasta mielestäni saanut kasaan toimivan paletin. Kirjoittamistyylini ei muutu miksikään, mutta kuuntelen herkällä korvalla saamaani lukijapalautetta, siis palautetta maksavilta asiakkailta, niiltä jotka ostavat kirjani eivätkä lue sitä ase ohimolla, koska kuukausipalkka on siitä kiinni. Nyt olen jo kuulevinani, kuinka varmistimet napsuvat pois päältä. Hän aikoo siis kirjoittaa kaupallista, hyvin myyvää roskaa? Varmasti kirjoittaisinkin, jos tietäisin miten! Mutta oikeasti aion vain ottaa käyttöön loputkin voimavarani, laajentaa tarjontaani, ei sen kummempaa.
    Konkretia: Kaikki kyvyt käyttöön, eiköhän nuo uutiset sen pian kerro, miten.
    Tämä toivottavasti hyödyttää minua, valtiota ja taksikuskeja.

Tulevaisuus näyttää, oliko mistään mitään hyötyä. Hauskaa on ainakin ollut!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s