Minun kulttuuripoliittiset tavoitteeni vaalikaudelle 2015-2019


finland-FIM-banknote-100-finnish-markkaa-suomen-pankki-jean-sibelius-1986Uutta eduskuntaa ollaan huutamassa kokoon. Tämä tuleva ihannejoukkue pelaa sitten neljän vuoden ajan veroeuroilla parhaansa mukaan. Toivotan heille onnea, sillä siinä missä ymmärrys loppuu, tuuri alkaa.

Paljon on viime vuosina puhuttu taiteilijan toimeentulosta ja toimeentulemattomuudesta. Itse olen itselleni selittänyt, että kirjailijan ammatti on ammatti muiden joukossa ja siihen pätevät muutamat ikävät markkinatalouden säännöt. Mutta koska kulttuuri ja sen tuotteet lähentelevät julkishyödykettä, kulttuuria on perinteisesti tuettu myös valtion taholta. Juuri tästä jälkimmäisestä osasta on käyty kovaa debattia, tienatkoon taiteilijat oman leipänsä ilman tukia ja muuta jaada jaadaa.

Minähän en asioita voi muuttaa, mutta jonkin verran kaikkeen sekaantuneena haluan listata kolme sellaista tavoitetta tuleville kansanedustajille, joiden toteuttaminen helpottaisi ainakin kirjailijoiden kroonista astmaa. Yritän myös objektiivisesti ajatella haittoja ja hyötyjä, joita toimenpiteistä voisi koitua. Aloitetaan helpommasta päästä.

  1. Kulttuuriseteleillä pitäisi voida ostaa myös kirjoja

    Nykyisin työnantaja voi jakaa työntekijälle 400 euron arvosta verovapaita liikunta- ja kulttuuriseteleitä per vuosi. Näitä seteleitä voi käyttää moninaisiin kulttuuririentoihin, mutta niillä ei voi ostaa kirjoja. Moni seteleitä saanut ostaisi varmasti ilomielin kirjan jos sopivaa muuta rientoa ei löydy. Nykyisellään seteleitä jätetään homehtumaan miljoonien eurojen edestä joka vuosi.
    Hyödyt: Aneemiseen kirjamyyntiin saadaan hiukan lisäpotkua.
    Haitat: Maksujärjestelmää hoitavien yhtiöiden liikevoitto saattaa pienentyä.

  2. Lainauskorvaukset nostetaan Pohjoismaiselle tasolle

    Tämä asia on jo hyvässä hoidossa, mutta vaatii tietysti tulevan eduskunnan konkreettiset päätökset. Kaikki kahdeksan nykyistä eduskuntapuoluetta ovat jo sitoutuneet nostamaan lainauskorvaukset n. 14,3 miljoonaan euroon vuoteen 2018 mennessä. Eli eihän tässä tarvitse muuta kuin odotella.
    Hyödyt: Useampi kirjailija voi keskittyä ammattimaiseen kirjoittamiseen.
    Haitat: Tämäkin raha on sitten jostain muualta pois. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tämä on veronalaista tuloa, jolloin osa potista palautuu siten takaisin valtion kirstuun.

  3. Kaikkien kirjojen, painettujen ja sähköisten, ALV lasketaan 5%

    Nykyisin sähkökirjan ALV on 24% pykäläkikkailujen takia. Tuote on sama vaikka formaatti on toinen, joten ei liene järkeä juoksuttaa näitä kahdella eri radalla. Lisäksi nykyisestä alennetusta ALV-kannasta voidaan tulla vielä alaspäin. EU on määritellyt alennetun kannan minimin, se on 5%. Suomalainen kirjallisuus jos mikään tarvitsee tämän verotuen. Suomen kielellä tuotettua kirjallisuutta kykenee lukemaan vajaa 6 miljoonaa ihmistä. Esimerkiksi Iso-Britannia ja Irlanti, jotka kamppailevat marginaalisen englannin kielen kanssa, ovat pudottaneet kirjan ALV:n pyöreään lukuun, joka on 0%.
    Hyödyt: Jos kirjakauppa ei syö erotusta, kirjan hinta laskee ja myynti nousee.
    Haitat: Valtion verotulot laskevat, sillä tuskin kirjamyynti kaksinkertaistuu.

WP_000583

 

Kipupisteitä on paljon muitakin, mutta keskityin tässä nyt Nallemaisesti niihin, jotka palkitsevat suoraan ahkeran kirjailijan. Eli, jos haluaa elää kirjoittamisella, täytyy edes se mekanismi, että lainatusta kirjasta saa kohtuullisen korvauksen ja kirjoja saadaan myytyjä, olla kunnossa. Kun nämä perusasiat ovat hoidettu, voidaan siirtyä taas askel eteenpäin ja tarkastella niitä tukitoimia, joita laaja-alainen kulttuuri vaatii. Niihin jokainen voi tutustua vaikka Suomen Kirjailijaliiton mainiota tavoitevihkosta selaamalla!

 

 

3 kommenttia artikkeliin ”Minun kulttuuripoliittiset tavoitteeni vaalikaudelle 2015-2019

  1. JP, kohta 2: Paitsi että lainauskorvaukset ovat veronalaista tuloa, kirjailijat ja kääntäjät (jotka myös saavat lainauskorvauksia) ovat niin vähävaraista väkeä, että nekin lainauskorvaukset, jotka eivät palaudu heti verokarhulle, menevät suoraan kulutukseen, josta maksetaan tietenkin alv, ja ne loput rahat rasvaavat sitten liiketalouden pyöriä. Caymansaarille menee tuskin senttiäkään.

  2. Paluuviite: Minä olen muuttuja, en vakio | Savurenkaita

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s