Tavallinen keikkapäivä


Messuv2Hän heräsi kahdeksalta juuri ennen herätyskellon piipitystä.

Kun puuro lämpeni mikrossa, hän haki sanomalehden postilaatikosta. Naapurin auton takalasin kuurasta oli puolet sulanut auringonpaisteessa. Kaksi palaa ruisleipää, mukillinen mustikkakeittoa ja puuro. Muutama pilleri turruttamaan tulevan bussissa istumisen aiheuttama iskiaskipu. Hyvän aamupalan voimilla jaksoi pitkälle, sen hän tiesi entuudestaan.

Sanomalehden kulttuuriosastolla ei ollut vielä hänen uuden, neljä viikkoa aikaisemmin ilmestyneen, kirjan arvostelua. Se oli arvosteltu heti ilmestymispäivänä Helsingin Sanomissa. Ajatus profeetasta omalla maallaan vilahti hänen mielessään mutta hän ei tarttunut siihen. Arvostelukappaleiden toimittamisessa maakuntaan oli ollut vaikeuksia. Eikä hän edes odottanut enää mitään. Kuluneet vuodet olivat tehneet tehtävänsä.

Linja-auto Turkuun lähtisi kymmeneltä. Hän päätti kävellä linja-autoasemalle. Kun hän sulki ulko-oven takanaan kello 9:15, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kolmen ja puolen kilometrin kävelyyn rauhallisella tahdilla kului 30 minuuttia. Samaa autoa odotti vain yksi mies, jumalan koskettama itsekseenhöpöttäjä.

Tie oli tuttu. Hän ei viitsinyt katsoa maisemia, ne eivät olleet muuttuneet viimenäkemän. Autossa oli vain kaksi muuta matkustajaa. Molemmat jäivät pois Forssassa, josta tilalle nousi yksi uusi matkamies. Autiossa bussissa hän ajatteli, kuinka kauan millään yhtiöllä olisi varaa ajattaa lähes tyhjää autoa kaupungista toiseen.

Turussa hän oli 12:05. Vanha pääkaupunki kylpi auringonvalossa. Terassit olivat täynnä ihmisiä. Torilla eduskuntavaaliehdokkaat huusivat kilpaa latteuksiaan, ihmiset nauroivat ja joivat ilmaiset kahvit. Pieneen Kirjapuotiin hän saapui 12:35. Oli aika juoda päivän ensimmäinen kahvi.

Kello lähestyi yhtä. Liikkeessä piipahti Turbatorin sielu tervehtimässä häntä. Hän oli iloinen, että he tapasivat kasvokkain edes näin pikaisesti. Kaunis päivä näytti voittavan kirjojen viehätyksen. Kuulijoita ei ollut paikalla. Hän pyysi silti, että haastattelija haastattelisi häntä. Kun he istuivat tuoleihin, muutama kuulija ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. He puhuivat kirjasta ja kirjoittamisesta. Paikalle saapui lisää väkeä. Kun hän lähti Kirjapuodista paikalla oli jo tusinan verran asiakkaita.

Hänellä oli puolisen tuntia aikaa siirtyä Työväenopistolle, jossa olisi seuraava esiintyminen. Kirjapuodin Katri oli lupautunut saapumaan paikalle myymään kirjoja HYOL kevätpäivien ohjelman kahvitauon ajaksi. Hän päätti odotellessa juoda päivän toisen kahvin ja syödä rahkapullan.

Opettajat purkautuivat juhlasalista kahvitauolle kymmenen minuuttia myöhässä. Kirjanmyyntipöydät olivat aavistuksen syrjässä. Hän arveli Katrin kanssa, etteivät ihmiset ehkä löydä pöytien ääreen eivätkä ehdi tauon aikana tutustua kirjaan. Tunnolliset opettajat kirivätkin myöhästymisen kiinni ja katosivat kahvilta takaisin luentosaliin. Hän kiitti Katria vaivannäöstä ja marssi päivän seuraavaan esiintymiseen.

Ennakkotiedoista poiketen paikalla ei ollut haastattelijaa. Hän oli tiennyt tämän jo mutta järjestäjille tieto ei ollut tullut. Haastattelun sijaan luento kelpasi hyvin. Hän puhui aavistuksen liian pitkään. Kun innokas yleisö esitti runsaasti kysymyksiä, jäätiin taas hiukan jälkeen aikataulusta. Esityksen päätteeksi hän kiitti aktiivista yleisöä ja poistui salista.

Linja-auto kotikaupunkiin oli lähdössä 15:45. Hän käveli rauhallisesti takaisin linja-autoasemalle. Antiikkikaupan ikkunassa oli vanha peltinen vedettävä autorata. Hänellä oli  työhuoneen kirjahyllyssä samanlainen. Hän oli saanut sen lahjaksi kummitädiltään yli neljäkymmentä vuotta aikaisemmin.

Kiirettä ei ollut. Hän asteli auringosta nauttien auton lähtölaiturille. Elämän liemissä marinoitu mies nousi bussikatoksesta ja alkoi selittää, kuinka hänen piti päästä Jyväskylään. Ruoatkin oli ostettu, muovipussillinen eineksiä. Aurinko oli ehtinyt paahtaa miehen naaman ruskeaksi. Hän antoi miehelle viiden euron setelin. Mies ei ollut odottanut mitään ja siksi ilahtui niin paljon, että hyppäsi kättelemään häntä. Mies vannoi maksavansa rahan tahansa. Hän sanoi, että se sopii. Heti kun he seuraavan kerran tapaisivat, niin he vannoivat.

Hän nousi bussiin. Maisema kulki omia jälkiään pitkin takaisin kohti itää. Kun hän avasi uudestaan kotioven, kello oli 18:15. Hän oli ollut matkalla yhdeksän tuntia. Oli aika syödä päivän ensimmäinen lämmin ateria.


Matkan kulut:
Bussiliput: 29,90 x 2 = 59,80€
Kahvit ja rahkapulla: 2,50 + 3,50€= 6,00€
Avustus hädänalaiselle: 5€
YHTEENSÄ: 70,80€ 

Jos kirjailija olisi joutunut maksamaan kaiken omasta pussistaan, kirjoja olisi kulujen kattamiseksi pitänyt keikkojen aikana myydä 24 kappaletta. Onneksi kirjailijan ei tarvinnut maksaa kuluja itse, paitsi sen vitosen…


 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s