Vanhan on kuoltava uuden tieltä


KSPmainosUusin romaanini Kuinka sydän pysäytetään on nyt ilmestynyt. Jotkut ovat saattaneet jopa nähdä sen kirjakaupoissa ja kirjastoihinkin se alkaa hiljalleen ilmestyä. Olen tyytyväinen, että kirja on valmis ja lukijoiden saatavilla. Nyt se on omillaan.

Työpöytäni on tyhjentynyt KSP:n materiaalista. Lähdekirjat katoavat hyllyyn tai pahvilaatikoihin, muistiinpanot kellastuvat, vanhat käsikirjoitusversiot ovat jo tuhkana. Samaan aikaan kun puhun yleisölle kirjan henkilöistä, teen oikeastaan surutyötä. He, jotka kerran elivät kanssani, ovat nyt poissa. Kirjailijan käsittelystä elossa selvinneet romaanihenkilöt jatkavat elämäänsä jollakin tasolla, vaikka heistä en enää kirjoitakaan. Muutamille vanhoille kirjoille on jatko-osia päässä, mutta ehkä on hyvä antaa romaanihenkilöiden elää elämäänsä rauhassa.

Kirjailijan työ on Sisyfoksen kärsimys. Kun vihdoin kaikki on valmista, juhlat juhlittu, arvostelut luettu ja haastattelut annettu, huomaa istuvansa tyhjän pöydän ääressä. Uusi kirja on kursori valkealla ruudulla. Mikään menestys tai ylistys ei saa paperille ilmestymään maagisia sanoja, kaikki on tehtävä itse. On aloitettava alusta, taas alusta, jälleen kerran alusta, ja kohdattava samat matkan varrella vaanivat hirviöt kuin aikaisemminkin. Onko aihe hyvä ja kiinnostava, heräävätkö henkilöt eloon, soljuuko kieli, onko näkökulma oikein valittu, kantaako tarina, vieläkö liekkini palaa?

Jos kaikista noista esteistä pääsee yli, ollaan uusien esteiden äärellä. Myikö edellinen kirja niin paljon, että seuraavaa halutaan edes julkaista? Kirjoittivatko kaikki muutkin kirjailijat kohtalon oikusta samaan aikaan samasta aiheesta? Onko kustannusohjelmassa enää tilaa, lipuuko kirjani julkaisu vuosien päähän? Kirjoittamisen kuplan ulkopuolella on aina julma maailma odottamassa, jossa lopulta sanojen painavuus mitataan kullassa ja hopeassa.

Kirjan tie on pitkä. Kirjailija, se, jota kukaan ei tunne, kirjoittaa kirjan. Kirjailija, jonka ihmiset saattavat tuntea ulkonäöltä, markkinoi kirjaa. Nämä kaksi kirjailijaa eivät ole yhtä, he tuskin tuntevat toisiaan. Ja niin on hyvä, se takaa työrauhan molemmille.

Kirjan tie kuvin ja sanoin, niin kuin minä ja te sen näette.
((c) Mika Tuominen, (c) Miranda K)

Kiitos!
IMG_0065 (2)KSPKoskinen_JP_Kuinka_4_PÄÄ Koskinen_JP_Kuinka_7_PÄÄKuinka sydän pysäytetään

12_3+J+P+Koskinen+Aamutv+aamun+kirja _MG_7230JPRockJP

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s