Kun mikään ei riitä


WP_000563On sunnuntai, kun kirjoitan tätä. Tuleva viikko on uuden kirjani kannalta juhlaviikko. Kuinka sydän pysäytetään ilmestyy, esiinnyn televisiossa ja puhun radiossa uudesta kirjastani. Toivon, että romaanini saa lentävän lähdön ja ne, jotka haluavat lukea sen, löytävät kirjani helposti. Olen tyytyväinen päästyäni siihen pisteeseen, että kirjani saa jonkinlaista huomiota.

Joudun jarruttelemaan tämän postauksen julkaisua, sillä olen saanut ystävältäni Pasilta tiedon, että hän laittaa kirjamaailmaa uusiksi. En ehdi kommentoida uutista, kun se on julkinen, joten kommentoin sitä nyt ja vapautan sanani kun teitä on jo lyöty ympäri korvia.

Mistä on kysymys? Jotta tietäisitte, miksi tähän on tultu, palataan vuoteen 2006. Silloin ilmestyi sekä Pasilta että minulta romaanit, joiden suunnattomaan voimaan uskoimme. Omaa työtä on aina vaikeampi arvioida objektiivisesti, mutta Pasin romaanin kohdalla olin varma, että tälläpä se ura urkenevi ja vuoden lopussa jokin merkittävä kirjallisuuspalkinto on Pasin käpälissä. Lumikko ja yhdeksän muuta oli (ja on yhä) taitavasti rakennettu romaani, jonka tekemiseen ei pelkkä lahjakkuuskaan riitä, siinä vaaditaan myös kärsivällisyyttä. Jännittäen jäimme tahoillamme odottamaan palkintosadetta.

Mitä tapahtui? Savurenkaita myi loppuun, niin myi Lumikko ja yhdeksän muuta. Siinähän se. Finlandia-raati latasi puheenjohtajansa Stefan Mosterin suulla pöytään madonluvut, yhteenvetona mieleen jäi, että suomalainen kirjallisuus on paskaa. Itselle jäi vähän tuntuma, oliko Lymi, Moster ja Holmberg edes lukeneet kaikkia kirjoja, sillä kommentit olivat siksi ihmeellisiä. No, kirjailijan on iskut kestettävä, eipä siinä mitään. Ei ehdokkuuksia, mistään. Vuoden 2007 puolella Lumikko sai sentään Kuvastaja-palkinnon, jokin oikeus maailmassakin on.

Voin myöntää, että minun oli vaikea toipua tästä pettymyksestä. Vuosien ajan en seurannut yhtään mitään palkintohumppaa, enkä edes lehtikritiikkejä. Oman romaanin takaiskut voi ymmärtää ja laittaa subjektiivisuuden piikkiin, mutta Lumikon vaipuminen hyiseen veteen oli absurdia. Jos kirjamaailma toimii näin, siinä ei ole mitään järkeä, ei oikeutta eikä kohtuutta. Mistään ”hyvät kirjat nousevat esiin” -automaatiosta on turha puhua, puhutaan rehellisesti lotosta. Lotto osuu hyviin ja huonoihin kirjoihin melko tasapuolisesti.

Vuonna 2014 mieltäni piinaava paise viimein puhkesi. Lumikko alkoi haalia käännössopimuksia. Se  menestyi maailmalla. Vietin hiljaisen hetken itseni kanssa. Juha-Pekka, sinä pieni poika, joka luit ensimmäiset kirjasi 4-vuotiaana, kahlasit kirjastot läpi, aloit kirjoittaa ja heikkoina hetkinä jopa opiskelit kirjoittamisen jaloa ammattia, sinä tiedät sittenkin, mikä on hyvä kirja. Sinä et olekaan tollo. Et ole et, ainakaan tolloista tolloin.

Samaan aikaan toisaalla Lumikko on auttamattomasti kuollut. Suomessa kirja ei elä viikkoakaan päästyään ulos keskoskaapista. Sain juuri tilityksiä ja esimerkiksi vuonna 2010 ilmestynyt romaanini tuotti 1,49€. Jos kirja ei myy ilmestymisvuonnaan, ei kirjailija tienaa enää mitään, näin se vaan on.

Ymmärrän Pasia hyvin. On parempi kuolla seisaaltaan kuin elää lopun elämäänsä polvillaan. Kirjat on tehty luettaviksi.

—————————————————————————————————

Pasi Ilmari Jääskeläisen tiedote:

YHDEKSÄÄN MAAHAN MYYTY SUOMALAISKIRJAILIJA LUOVUTTAA UUSIMMAN ROMAANINSA VAPAASTI LEVITETTÄVÄKSI

Olen Pasi Ilmari Jääskeläinen, suomalainen kirjailija, agenttini mainoslauseen mukaan ”The best kept literary secret in Finland”. Kustantajani Atena on julkaissut kymmenen vuoden aikana minulta kolme romaania ja novellikokoelman. Taannoin aloitin yhteistyön ruotsalaisen kirjallisuusagentuurin kanssa, ja esikoisromaanini Lumikko ja yhdeksän muuta on myyty jo yhdeksään maahan: Iso-Britanniaan, Yhdysvaltoihin, Saksaan, Ranskaan, Italiaan, Espanjaan, Tsekkiin, Liettuaan ja viimeksi Turkkiin. Iso-Britanniassa nimellä The Rabbit Back Literature Society julkaistuna se valittiin ainoana käännöskirjana suuren kirjakauppaketju Waterstonesin kirjakerhoon syksyllä 2014. Suomessa uusin romaanini Sielut kulkevat sateessa julkaistiin syksyllä 2013. Parnasso ja muutama kirjabloggari julistivat sen tuotantoni parhaaksi romaaniksi, paremmaksi kuin yhdeksään maahan myyty esikoiseni. Kirjoitin kirjaa kolme vuotta. Se oli markkinoilla pari kuukautta, kävin puhumassa siitä kirjamessuilla ja radiossa, mutta se ei kiinnostanut suuremmin mediaa eikä suurta yleisöä. Sitten se katosi kevään 2014 kirjojen tieltä alelaareihin ja unohduksiin, ja käytännössä lakkasi saavuttamasta uusia lukijoita kaupallisen tuotteen muodossa. Suurin osa julkaistuista kirjoista kokee jokseenkin saman – useimmat kirjat eivät itse asiassa elä markkinoilla päivääkään. En siis katso menettäväni mitään, kun annan romaanin e-kirjana nyt nettiin kaikkien vapaasti jaettavaksi. Ehkä ilmainen versio on pitkäikäisempi kuin kaupallinen julkaisu. Kirjan voi ladata epub-tiedostona täältä: http://www.kolumbus.fi/pasi.jaaskelainen/sielutkulkevatsateessa.epub

—————————————————————————————————

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s