Marsilainen Helsingin kirjamessuilla


WanhaJPEnsimmäistä kertaa sitten vuoden 2004 minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus tutustua lukevan kansan suurjuhlaan Helsingin kirjamessuihin täydellisenä turistina. Ei omia esiintymisiä, ei pakollista juoksua! Olin hatarasti miettinyt pari esitystä ja tapahtumaa, joihin halusin osallistua. Tosin suunnitelmat eivät pitäneet sitäkään vähää.

Ulkopuolisen silmin aamu näytti lupaavalta. Muutama minuutti ennen ovien aukeamista väkeä oli tungokseen asti. Yritin kysyä kanssajonottajilta, oliko kyseessä ehtoollis- vai sielunmessu, mutta jostakin syystä he eivät osanneet vastata. Päättelin, että ainakin viini- ja ruokamessut ovat ehtoollismessut, sillä siellä olisi viiniä ja öylättiä tarjolla. Saarnojen osuus kai jäisi kirjamessujen puolella.

En onnistunut aivan kokonaan laskeutumaan kuolevaisten tasolle, sillä muiden jonottaessa 16 euron arvoista sisäänpääsylippuaan minä marssin jumalien portista ilmaiseksi sisään. Siinä päähäni pälkähti ensimmäinen marsilainen ajatus.

Sisällä oli oikein lämmintä ja mukavaa. Suuri hangaari tuntui kotoiselta, kerrankin ei tarvinnut pelätä kattorakenteiden ja päälaen kivuliasta kohtaamista. Kojuja oli runsaasti ja katossa näytti roikkuvan kylttejä, joiden tarkoitus oli kai ohjata kulkijoita kojumassojen lomitse. Kun tuijotin Wine-cornerin nurkilla valkoista seinää, toinen marsilainen ajatus syttyi aivoissani.

Aamukahvit nautin hyvässä seurassa. Kun seurasin maksutapahtumaa (ei, jumalat eivät maksa mitään itse, heille tarjotaan kaikki), taas jokin kerettiläinen ajatus alkoi vaivata mieltäni.

Kahvittelun jälkeen siirryin seuraamaan kanssajumalien esiintymisiä lavan reunalle. Puhe on puhetta, sen jopa marsilainen tajuaa helposti. Mutta oliko esiintymisen tarkoitus saada ihmiset ostamaan kirja, josta puhuttiin? Mistä? Yksi ajatus lisää jäi kiertämään pääkoppaani.IMG_0201

Kiertelin suurten ja pienten kustantajien osastoja. Olihan siellä kirjoja. Aika hassuilta ne näyttivät, kun kynät ja muovailuvahat puuttuivat ympäriltä. Messualennuksia oli laskettu hintoihin tasaprosentein, näyttäähän -20% mukavalta. Hintalappujen lukuja tutkiessani syntyi taas yksi outo ajatus.

Esiintymisiä oli runsaasti ja kanssajumalien äänet takoivat toistensa päälle eri lavoilta. Totesin, että kakofonian ja kaaoksen hahmottaminen ovat erityistaitoja, jotka aika harva kuolevainen omaa.

Tunnollisena marsilaisena kartoitin koko lauantaisen messupäivän klo 10:00 – 18:00. Ulkopuolisena ja riippumattomana tarkkailijana, joka on suorittanut myös Marsissa suositun Ron Kaufmanin (hän on kotoisin sieltä) kurssin, havaitsin seuraavat seikat, joita messuilla voisi parantaa.

  1. Messulipulla pitää saada jotakin
    Tavallinen päivälippu maksaa 16 euroa ja sillä saa kulkea porteista sisään. Tätä maksua ei voi verrata keikkojen pääsylippuihin, sillä keikoilla esiintyville artisteille maksetaan, kirjamessuilla näin ei ole.Messulipulla pitää saada jotakin. Kahvi, pulla tai jopa kirja. Koska kyse on kirjamessuista, kirja olisi minusta paras vaihtoehto. Vaikka kirja menisi jälleen kustantamon selkänahasta, minulla olisi tähän radikaali ehdotus. Tuokaa makulointiin menossa olevat kirjat messuille, kasatkaa ne isoihin laareihin ja antakaa ne ilmaiseksi kävijöille. Takaan, että ensi vuoden kävijämäärää on 90 000 sielua, jos tästä päästään sopuun hyvissä ajoin ennen vuoden 2015 messuja. Laskeeko tämä muiden kirjojen myyntiä? En usko, mutta vasta parin kokeilun jälkeen voi olla varma.

 

  1. Kirjoja pitää myydä
    Esiintymislavoilla istuu mainioita kirjailijoita puhumassa kirjoistaan. Varsinkin esiintymisissä, joissa on useita kirjailijoita, jää epäselväksi, mistä niitä esiteltyjä kirjoja saa. Kuulijaa ei kiinnosta kustantamo, joten ei ole ollenkaan selvää, mihin pitäisi suunnistaa, jotta kirjan saa ostaa. Usein haastattelija ei sitä esityksen lopuksi edes kerro. Kustantamon osastolla järjestetty haastattelu on tietysti asia erikseen.Tuokaa esiintyjien kirjat esiintymislavojen viereen omaan myyntipisteeseen. Kaksi myyntipistettä, toisessa tulevien esiintyjien, toisessa lopettavien esiintyjien kirjat. Kuulijakunnan ei tarvitse harhailla esiteltyjen kirjojen perässä. Käytännössä tämä on tietysti hankalaa, mutta ei suinkaan mahdotonta.

 

  1. Kaikkien tuotteiden hinnoittelu
    Kuolevaisilla näyttää olevan tapana maksaa kaikesta rahalla. Tietysti kaikki hinnat on laskettu kahvista lounaan kautta romaaniin hyvin tarkasti, ja se on yleensä jokin kiva tasaluku, jossa on 80 senttiä päällä. Vaikka kortit valtaavat alaa, näytti yhä myös käteinen raha sekä kahvi- että lounasliput vaihtavan omistajaa tiuhasti. Kun on ruuhkaa, niin kolikoiden ynnääminen ei todellakaan nopeuta ostotapahtumaa.Käyttäkää herran tähden tasalukuja. Kahvi, pulla, lounaat: kahden euron haarukoilla 2,4,6,8 jne. niin kalliiksi kuin sielu sietää. Uudet ja uudehkot kirjat: viiden euron haarukoilla 25, 20, 15 ja 10. Siitä alaspäin kahden euron pudotukset, ja tärppinä tietysti ihastuttavat euron kirjat. Ostotapahtumat nopeutuvat, jonotus vähenee, mielihyvä lisääntyy.

 

  1. Tiedottaminen esiintyjistä
    Jos joku luulee, että messulehti on kätevä, ikävä tuottaa pettymys. Messuilla kävijä elää ajassa, ei paikassa. Kätevintä olisi nähdä yhdellä silmäyksellä, mitä on tapahtumassa missäkin juuri nyt, ei mitä jollakin lavalla tapahtuu koko päivän tai messujen ajan. Ja niin se vain on, että suurin osa lukevasta kansasta ei edes saa selvää pienestä präntistä ilman kotiin jääneitä okulaareja.Vaikka VR on epäonnistunut monessa asiassa, heidän näyttötaulunsa ovat rautaa. Tietysti tämä vaatisi taas investointeja, mutta jokin suuri näyttötaulu olisi tarpeen. Siinä kulkeva informaatio olisi yksinkertainen:

    14:30 Juha Itkonen Takauma -lava
    14:30 Olli Jalonen Mika Waltari -lava
    14:30 Virpi Hämeen-Anttila Otavan messuosasto
    14:30 Katja Kettu Suomalaisen haastattelupiste
    15:00 Jani Saxell Katri Vala -lava
    15:00 Sari Peltoniemi Louhi -lava

    Selkeä kartta näkyvällä paikalla olisi myös kiva yllätys.

 

  1. Esiintyjät
    Tämä on se tapahtuma, jota moni kuolevainen on odottanut. Lukija saapuu ja haluaa nähdä kirjailijan elävänä. Tietysti se on monesti pettymys, sillä kirjailija on aina lyhyempi, lihavampi ja kaljumpi kuin lukijan mielikuvissa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Esiintyjien käytös oli tarkkailijan silmään kiitettävää, pääosin.Esiintyminen on edustamista. Siihen ei kannata suostua lainkaan, jos on päättänyt mököttää tai tylyttää kuulijoita. Tässä on kirjailijan tilaisuus kohdata niitä myyttisiä lukijoita. Se kannattaa tehdä iloisin mielin ja puhtaisiin vaatteisiin sonnustautuneena. Kuolevaisten ihmisten huomioiminen ja yleinen ystävällisyys eivät maksa mitään.

 

Lue myös nämä:

Tiina Raevaara: Neuvoja uuden ajan kirjailijalle
Sanna Kangasniemi: Näin käy, kun kuolevainen kohtaa kirjailijan
Taika Dahlbom: Kirjamessuilla kirjoja, kirjailijoita ja kirjapuhetta

Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Marsilainen Helsingin kirjamessuilla

  1. ”Esiintyjien käytös oli tarkkailijan silmään kiitettävää, pääosin.Esiintyminen on edustamista. Siihen ei kannata suostua lainkaan, jos on päättänyt mököttää tai tylyttää kuulijoita. Tässä on kirjailijan tilaisuus kohdata niitä myyttisiä lukijoita. Se kannattaa tehdä iloisin mielin ja puhtaisiin vaatteisiin sonnustautuneena. Kuolevaisten ihmisten huomioiminen ja yleinen ystävällisyys eivät maksa mitään.”

    Aivan loistavaa! 🙂

  2. Erityisesti tuollainen VR:n infotaulu -tyyppinen reaaliaikainen tiedottaminen, mitä on menossa juuri nyt tai ihan kohta ja missä, olisi aivan loistava juttu. Ja jos tosiaan vaikka ulos lähtiessään saisi jonkin kirjan mukaansa, lämmittäisi se messuilijan mieltä.

  3. Paluuviite: Kukkahattutäti toteuttaa itseään Kirja- ja viinimessuilla | todellinen prinsessa

  4. Todella hyviä ideoita, jokainen näistä. Joskus lipulla sai pokkarin, johon oli koottu tiedot kyseisenä vuonna ilmestyneistä kirjoista. Pidin siitä paljon; oli kiva rastitella, mitä oli lukenut ja mitä aikoisi lukea. Harmi, että se tapettiin. Sehän olisi hyvää kirjamarkkinointia jos mikä – saat potentiaalisen ostajan ja lukijan tutkimaan kirjalistoja ihan vapaaehtoisesti. Kirjahullut kun ovat usein myös listahulluja, ja aihe kiinnostaa aina.

  5. Paluuviite: Minä olen muuttuja, en vakio | Savurenkaita

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s