Pimeys ennen aamunkoittoa


Urjala

JP Urjalassa Kuva: (c) Karo Hämäläinen

Elokuussa ei vielä putoa lehdet puista mutta uudet romaanit alkavat putoilla painokoneista. Kirjasyksy käynnistyy vauhdilla lukuisten julkkareiden muodossa. Jos kirjailija kokee tuskaa painiessaan keskeneräisen romaaninsa kanssa, ei kirjasyksyn vyöry välttämättä ainakaan helpota oloa. Oman keskeneräisyyden keskellä voi olla hankalaa päästä syntymän ihmeen tunnelmaan mukaan.

Minulla on vaikeuksia mieltää itseäni kirjailijaksi, jos vuoden aikana ei ilmesty uutta romaania. Mitään järkeähän moisessa mielentilassa ei ole, mutta meillä jokaisella on luonnevikamme. 10-vuotisen romaanikirjailijaurani aikana montaa tyhjää vuotta ei ole osunut kohdalle. Muistaakseni 2008 oli tyhjää täynnä, samoin 2012. Molempiin vuosiin olin suunnitellut (ja kirjoittanutkin) romaanin, niitä ei vain julkaistu mieleni mukaan. Jäin silti henkiin.

Tänä vuonna on taas edessä romaanivapaa vuosi. Ahdistusta lievittää uusi lastenkirja, Gabriel Hullo ja keskiyön kestit sekä nuortenkirja Lumottu lelutehdas, jotka ilmestyvät syksyllä. No, olen mukana myös laadukkaassa Rikos novelliantologiassa (salanimellä Juha-Pekka ym. Koskinen) ja tuleehan Paholaisen vasarasta uusi pokkari, mutta kun ikävä tosiasia on, että kirjamaailma pyörii vain ja ainoastaan aikuisille suunnattujen romaanien ympärillä, kaikki muu on tuuleen huutelua.

Varmaankin minussa on narsistin vikaa, ainakin kirjailijana. Tuntuu jotenkin vaikealta, että lähtökohtaisesti lasten- ja nuortenkirjallisuus jää täysin jalkoihin kun aletaan puhumaan Suuresta Proosasta. Viime vuonna minulla oli kaksi palkintoehdokkuutta, mutta voitte arvata, kuinka moni toimittaja on kysynyt minulta mitään tästä ehdokkuudesta? Muistaakseni yksi, se toinen ehdokkuus on kyllä muistettu aina. Ja kun nuo tulevat kirjat, sekä Lumottu että Hullo, ovat hyviä ja kaivattuja kirjoja!

Mutta eipä hätää. Tietysti minulla on romaani tekeillä, enhän voisi aamuisin katsoa peiliin, jos niin ei olisi. Sekin ilmestyy pian, jo alkuvuodesta 2015. Sen parissa vietän aikaa hiljaisessa tornissani samaan aikaan kun uudet, loistavat kirjat ilmestyvät. Mutta ehkä vuosi 2015 ei koskaan tule, siltä ainakin joskus öisin tuntuu. Tulevaisuus on aina kovin epävarma.

Syksyn kirjoista tarkkailen ainakin näitä. Pistäkää julkkarikutsuja tulemaan:
Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (Otava). Nuori mies elää elämänsä kesää 1970-luvulla. Ilmestyy elokuussa.
Sirpa Kähkönen: Graniittimies (Otava). Suomalaisnuoret pakenevat vainoa Neuvostoliittoon. Ilmestyy syyskuussa.
Maritta Lintunen: Hulluruohola (WSOY). Romaani ihmismielen saloista. Ilmestyy elokuussa.
Jani Saxell: Sotilasrajan unet (WSOY). Koston kierre riivaa Euroopan fiktiivistä lähitulevaisuutta. Ilmestyy syyskuussa
Marko Hautala: Kuokkamummo (Tammi). Psykologista kauhua lasten julmasta perinteestä ja Kuokkamummon myytistä. Ilmestyy elokuussa.

Jos ehdin. Jos en päätä tutkia Aulangonjärven pohjaa taskut täynnä kiviä.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s