Pitkätkin tiet loppuvat joskus


PokkariPV2 Romaanin kirjoittaminen on pitkä prosessi. Ei riitä, että idea on hyvä, romaanin rakenne hallussa ja että osaa kirjoittaa. Eipä auta sekään, että on tehnyt kirjoja aikaisemmin. Kirjailijan biorytmi on juuri niin kovassa iskussa kuin on se romaani, josta lukijat eivät vielä tiedä mitään.

Viime syksynä olin kirjoittamassa seuraavaa romaaniani kun Finlandia Sirkuksen rekka ajoi kylkeeni. Tuo tapaushan on aivan loistava kirjan kannalta. Kukapa kirjailija voisi toivoa mitään parempaa kohtaloa kirjalleen, kuin ehdokkuus Suomen mittavimpaan kirjallisuuspalkintoon! Voitto olisi tietysti mukava myös, sehän sinkoaa kirjan lukemattomien lukijoiden yöpöydille.

Mutta kirjailija ei ole kirja. Finlandia-palkinto annetaan kirjalle, ei kirjailijalle. Kirjailijalle kaikki työtä häiritsevät asiat ovat perkeleestä. F2013Kirjailija ei muutoinkaan ole mikään stabiili olento, joten habituksen muuttaminen kirjoituskammion erakosta salamavalojen loisteessa hymyileväksi neroksi ei ole aivan mutkatonta.

En varmasti ole kiven alla lymyävistä olmeista kalpein, mutta niin vain minunkin rautainen rutiinini otti kolhuja Rasputinin menestyksen myötä. Kyllä nuo ongelmat takaraivossa soivat pahanenteisesti aikaisessa vaiheessa, kuten Kult-TV:n jakossa #8 jo hiukan aavistelin. Paketti hajosi hiukan, en ollut tyytyväinen kässäriin silloin kun deadline lävähti. Valmishan se oli, mutta valmista tavaraa on niin monenlaista.

Ongelmat on tehty voitettavaksi. Kun kässäri oli kustannustoimittajan pöydällä, ehdin vetää henkeä. Samalla alkoi pääkin toimia ja pian minulla oli käsivarren¨pituinen lista muutoksia, joita halusin tehdä. Ne yhdistettynä kustannustoimittajan kommentteihin sai romaaniin heräämään eloon. Kun toukokuun aikana pääsin kutakuinkin normaaliin kirjoitusrytmiin ja sain vallata yön pimeät tunnit työlle, kasvoi romaani sisältä ulos, juuri niin kuin olen ne tottunut tekemään.

Eipä silti vielä varata Senaatintoria riemujuhlia varten. Monta työvaihetta on edessä, että kirja olisi ihan täydessä iskussa. Maaliskuussa 2015 nähdään, tuliko siitä lopulta mitään.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? No ainakin sitä, että minua ette näe tänä vuonna messuilla puhumassa kirjoista. Romaani kyllä ilmestyy, erittäin hyvä sellainen, nimittäin Paholaisen vasara, pokkarina! Kaikkea muutakin kivaa saattaa ilmaantua syksyllä, mutta Suomessahan mikään ei ole mitään jos se ei ole romaani. Silti uhraan aikaani myös niihin asioihin, jotka eivät ehkä ole niin valtavan mediaseksikkäitä.

Viettäkää kaunis kesä!

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s