Vapaana ja vaatteet päällä


Promo2 011Niin kuin tarkkasilmäiset ovat varmasti jo havainneet, erosin Alaston kirjailija! -ryhmästä ja palasin oma blogini ääreen. Syitä on tässä turha ruotia, toivotan alastomille hyvää jatkoa. Yhdeksän aktiivisen bloggaajan voimin sivusto kyllä pysyy tuoreena ja ajankohtaisena pitkään!

Vuosi on pyörähtänyt käyntiin ihan mukavasti. Kaksi kustannussopimusta on nyt allekirjoitettu, toinen koskee seuraavaa romaania ja toinen novellia, joka tulee rikosnovelliantologiaan. Lanu-osastolla tapahtuu varmasti myös jotakin, mutta katsotaan nyt nuo sopimukset ensin.

Jonkin verran olen uhrannut aikaa kirjailijoiden yhteisen hyvän edistämiseen niin Kirjailijaliiton kuin Sanastonkin nimissä. Vaikka paljon puhutaan kirja-alan kurjistumisesta ja kirjailijoiden ahdingosta, en nyt vielä olisi heittämässä pyyhettä kehään. Halukkuutta asioiden parantamiseen tuntuu löytyvän, nyt vain pitää kääriä hihat ja tehdä jotain. Paljon asioita hukkuu loputtomiin komiteoihin ja kokouksiin, sellaisen toiminnan aika alkaa olla ohi. Konkreettinen yhteistyö on voimaa ja sitä tarvitaan jokaisen alalla toimivan ryhmän sisällä (kirjailijat, kustantajat, kirjakauppa, kirjastot) sekä näiden ryhmien välillä.

Kirja-alan pyramidin pohjalla ovat tietysti kirjailijat, jos kirjallisuutta tarkastellaan lukijoiden käsiin päätyvänä tuotteena. Siksi juuri kirjailijan tukalaa taloudellista asemaa on jollakin tavalla helpotettava. Mikään yksittäinen ratkaisu ei ongelmaa ratkaise

Suomi on pieni maa (lue: markkina-alue), joten muutamia faktoja on pakko hyväksyä. Kustannusyhdistyksen tilastoista voi karkeasti laskea, että vuonna 2012 suomalaisille kirjailijoille (kauno- ja lanukirjailijoille) kulkeutui rahaa myynnin myötä tekijänpalkkioina noin 6,4 M€. Kun vuosiapuraha on 22 000€, myyntikakku tasaisesti jaettuna elättäisi noin 290 kirjailijaa. Tämä olisi siis myynnin perusteella markkinoiden maksimikantokyky, ja sekin on perin optimisesti laskettu. Nimikkeitä (proosa, runo, lanu) ilmestyi 670. Eli jos haluatte, voitte laskea, että kirjailijoiden kannalta taloudellisen kannattavuuden nimissä vuonna 2012 nimikkeitä ilmestyi 380 liikaa…

Taide ja kulttuuri ei tietenkään ole pelkkää matematiikkaa. Näin suuri epäsuhta on kuitenkin vaikea paikata, kun Suomessa kirjamyynti keskittyy voimakkaasti eikä suinkaan jakaudu tasaisesti. Apurahoitus takaa meille laajemman tarjonnan kuin ostavina lukijoina ansaitsisimme mutta sekään ei voi ratkaista tätä ongelmaa. Onko kirjailijankin katkerana ja pitkin hampain myönnettävä, että kirjoja ilmestyy liikaa?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s