On ilta, tai paremminkin jo yö. Lyöt viimeisen pisteen käsikirjoitukseesi. Olet tunnekuohun vallassa. Haluaisit kiivetä katolle ja huutaa, että kirjasi on valmis, viimeinkin. Iso kasa liuskoja tuhansia ja tuhansia sanoja. Kukaan ei saa nukkua, kun työsi on valmis!
Kunhan olet saanut nukuttua, pääsi alkaa seljetä. Tulostat käsikirjoituksesi ja alat lukea sitä. Paikoin olet innoissasi, toisinaan taas ähkit tuskasta. Huomaat, että punakynä on paras ystäväsi. Mietit, kuinka paljon kirja tarvitsee viimeistelyä, eikö tämä kohta mene siellä kaiken muun seassa, onhan leivässäkin akanoita.
Omalle käsikirjoitukselleen on usein sokea, mutta muutamalla perustarkistuksella pääset hyvin vauhtiin tekstin muokkauksessa. Tarkista, onko kirjassasi liikaa toistoa. Onko toisteisia henkilöhahmoja, jotka voi yhdistää? Onko toisteisia lukuja, jotka voi yhdistää? Onko toisteisia tapahtumia, toistuvia luvun aloituksia tai lopetuksia? Toistoa sanoissa ja ilmauksissa? Toistoa tapahtumapaikoissa? Toisto on joskus tehokeino, mutta ei sattumalta. Se on kuin suola, vähänkin voi olla jo liikaa. Jos kirja alkaa jo puolessavälissä tuntua liian tutulta ja aiheuttaa kiusallisen ennen koetun tunteen, lukija kyllästyy. Ja siinä missä tavallinen lukija kyllästyy, kustannustoimittaja on jo unohtanut koko jutun ja siirtynyt seuraavaan.
Tarkista kirjasi rakenne. Onko jännitys kumuloituvaa, kiristyykö ruuvi hiljalleen? Pysyvätkö kirjan päähenkilöt tarinassa eivätkä katoile pitkiksi ajoiksi omille teilleen. Onko suvantoja liikaa vai onko päätöntä menoa liian pitkiä jaksoja. Kirjan purkaminen lukuihin ja yhteenveto siitä, mitä niissä tapahtuu, ei ole pahitteeksi.
Poista täytesanoja ja turhia päätteitä sanoista. Suomenkielen iki-ihanat -kin, -kaan, -kään ynnä muut päätteet lihottavat tekstiä usein turhaan. Äläkä nyt missään nimessä tuijota hupenevaa merkkimäärää, sillä jokainen syö mieluummin palan suklaata kuin ämpärillisen kuraa.
Jos sinulla on joku luottolukija, luetuta teksti hänellä. Älä kuitenkaan uhraa tähän tyttö- tai poikaystävääsi aviopuolistasi puhumattakaan, jos et halua laittaa lusikoita jakoon. Hyvä luottolukija on armoton, ja siihen ei kovin läheinen ystävä pysty. Se, joka on nähnyt tuskasi, säälii sinua liikaa ollakseen objektiivinen. Jos luottolukija sanoo kirjan olleen ihan hyvä, se on paska. Jos hän lukee sitä seitsemän viikkoa muutaman liuskan päivässä, hän ei ole lukuihmisiä tai käsikirjoituksesi ei kelpaa edes saunan sytykkeeksi.
Jotakin vikaa käsikirjoituksesta aina löytyy, jos ei muuta, niin kirjoitusvirheitä. Tai muuttuneita henkilönimiä ja liian epämääräisesti taustoitettuja tapahtumia. Pyydä lukijaasi merkitsemään ne kohdat, jossa hän lopetti lukemisen. Kukaan ei lopeta kirjaa vetävään kohtaan, ellei ole aivan pakko.
Jos sinulla ei ole luottolukijaa tai et halua luetuttaa käsikirjoitusta tässä vaiheessa kenelläkään, lue se itse. Merkitse kohdat, joissa mahaasi vihloo tai kurtistat otsaasi. Merkitse kohdat, joissa lopetat lukemisen. Tarkastele niitä uudestaan. Eikö olekin niin, että niitä voi tiivistää, jopa ottaa kokonaan pois? Ihmiseltä voidaan leikata umpisuoli eikä se haittaa lainkaan hänen menoaan, joten käsikirjoituksen tyhjäkäynnin leikkaaminen ei ole kulttuuriskandaali.
Kun olet saanut omasta mielestäsi tehtyä kaiken, mitä voit tekstisi eteen tehdä, se on valmis lähetettäväksi eteenpäin. Tarkista vielä, että teksti on muotoiltu siten, että se on helppolukuista. Riviväli tulisi olla vähintään 1,5 ja fontti sellaista, että se ei aiheuta pahoinvointia ja on luettavissa ilman mikroskooppia. Vaikka käsikirjoituksen voisikin lähettää sähköisenä, kustantamossa kukaan ei ala muokata sen ulkoasua lukukelpoiseksi vaikka sen voi tehdä kolmella klikkauksella.
On se hyvä. Se on mainio. Olet valmis siirtymään eteenpäin.
|
Omat kokemukset! Mitään luetusrumbaa en harrasta. Luetutan valmiin tekstin yleensä vain yhdellä ihmisellä yhteen kertaan ennen kustantamoon lähettämistä. |
Savurenkaita 