Osa 2: Miten opin kirjoittamaan?


Lottosi ei tärpännyt ja tässä sitä ollaan. Mietit kuumeisesti, miten oppisit kirjoittamaan paremmin. Tai vielä paremmin. Vaikka jokainen meistä tietää, että Sibelius opiskeli ankarasti tullakseen hyväksi säveltäjäksi, kirjailijan opiskelut ovat kauhistus. Luonnonlapsi on pilalla, jos joku opettaa häntä kirjoittamaan. Tässä meillä on myytti ja tässä tulee selvitys myytin syntyyn.

Ennen ei ollut mahdollisuutta opiskella luovaa kirjoittamista kursseilla saatikka yliopistossa. Se oli aikaa kun miehet olivat miehiä, naiset naisia ja kirjailijat kirjailijoita! Kirjailijat elivät elämän ja alkoivat kirjoittaa, tai syntyivät valmiina. Harvemmin muistetaan kertoa, että kustannustoimittajan ja kirjailijan suhde oli ennen intensiivisempi. Kustannustoimittaja oli monen kirjailijan yksityisopettaja. Kustantamojen arkistoista löytyy vereslihalla kirjoitettuja kirjeitä, joissa kirjailija purkaa tuntojaan jouduttuaan kustannustoimittajan lempeän mutta määrätietoisen ohjauksen kohteeksi.

Moni kirjailija kasvoi myös lehtitoimituksissa kirjoittamisen konkareiden keskellä. Hemingwayn lakoninen tyyli syntyi Kansas City Starissa, jossa artikkelien piti muodostua selkeistä, lyhyistä lauseista ja kappaleista ja niissä piti olla välittömyyttä. Hemingway itse totesi myöhemmin: ”…parhaat säännöt, jotka koskaan opin kirjoitustyötä varten”.

Nykyään kustantamoilla ei ole enää aikaa eikä halua kasvattaa kirjailijoita. Sen sijaan meillä on mahdollisuus opiskella kirjoittamista. Kirjoituskursseja järjestetään eri puolilla maata erilaisille kohderyhmille. Kirjailijaksi tähtäävät suosivat Oriveden opiston kursseja, Kriittistä korkeakoulua, Viita-akatemiaa sekä tietysti myös paikallisten kansanopistojen kursseja. Kirjoittamista on mahdollista opiskella myös sekä Turun että Jyväskylän yliopistoissa. Edellisessä järjestetään perus- ja aineopintoja mutta tutkintoon saakka voi lukea vain Jyväskylän yliopistossa, josta on valmistunut jo kattava joukko kirjoittamisen maistereita.

Jos kirjoittamisen opiskelu kiinnostaa, koulutusta kannattaa vakavasti harkita. Useimmiten kursseille tarvitaan jonkinlainen tekstinäyte, jonka perusteella hakijoita voidaan karsia. Kurssimaksut eivät ole aivan hirveitä, rahansa voisi sijoittaa huonomminkin. Mutta jos osallistut kursseille tai alat opiskella pitemmän kaavan mukaan, ole ahkera. Tee vaaditut tehtävät, kunnioita aikarajoja, ota vastaan palautetta. Jos et kykene edes kurssin ajan noudattamaan näitä perussääntöjä, ei tuleva kirjailijanurasi ole kovin ruusuinen eikä pitkä, olitpa kuinka lahjakas hyvänsä.

Opiskelun etuna on tietysti se, että pätevät opettajat tietävät mistä puhuvat. Heillä on kokemusta, jota on syytä kunnioittaa. Lisäksi ryhmässä työskenteleminen on usein kannustavaa. Luetaan omia tekstejä ja saadaan suoraa palautetta. Mikään ei korvaa sitä välitöntä reaktiota, jonka voit nähdä kuulijoiden kasvoilta kun luet heille tekstejäsi.

Virallinen koulutus ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys. Jos olet paljon lukeva ihminen, osaat varmasti jo hahmottaa kirjan rakenteen, näet draaman kaaren ja henkilöhahmojen kasvun. Hyvää kieliasuakin voi oppia lukemalla. Jos purat hyviä kirjoja osiin tapahtumien tasolle, opit jo paljon. Itseopiskelun vaarana on tosin langeta niihin kuoppiin, joista opettaja olisi heti osannut sinua varoittaa. Karkeasti sanottuna itseopiskelu voi olla, ja usein on, pitempi polku perille mutta kuten aina, poikkeus vahvistaa säännöt.

Jos opiskelu kiinnostaa, tutustu ainakin näihin opinahjoihin:

Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulu
Viita-akatemia
Oriveden Opiston vapaa kirjoittajakoulu
Jyväskylän yliopisto
Turun yliopisto 

Niin, ja kannattaa googlettaa, missä ja milloin luovan kirjoittamisen  instituutio Taija Tuominen pitää kirjoittajakursseja.        

Kuva: (c) Nea Ilmevalta

Kuva: (c) Nea Ilmevalta

Omat kokemukset!
Olin juntti. Kirjoitin romaaneja ja otin virheistä opikseni. Vasta kun olin voittanut palkintoja novellikilpailuista, kävin kirjoittajakursseilla.  Lopulta suoritin kirjoittamisen opintoja avoimessa yliopistossa. Kirjoittamisen maisteriksi valmistuin Jyväskylän yliopistosta 2008. Silloin minulta oli jo julkaistu neljä romaania ja yksi novellikokoelma.

Olen siis oppinut itsekseni sekä siihen akateemiset opinnot päälle. Ja kyllä, Taija luki myös minun tekstejäni jo viisitoista vuotta sitten.

Yksi kommentti artikkeliin ”Osa 2: Miten opin kirjoittamaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s