Talvipäivänseisaus


Tein eilen perinteisen syntymäpäivävaellukseni Aulangon näkötornille. Pakkasta oli mukavat -17C, ei mitenkään hirveästi mutta sen verran kuitenkin, ettei tullut hiki. Talvinen metsä on näillä pakkasilla melko autio. Tosin tällä kertaa näin jopa yhden hiihtäjän ja kaksi näkötornilla piipahtanutta vaeltajaa.

Metsän hiljaisuudessa on helppo heittääntyä filosofiksi. Parin luonnonvoimien näytettä olisin halunnut kuvata, mutta pakkasta oli sen verran, että kamera sai viimasta tarpeekseen ja kieltäytyi yhteistyöstä paluumatkalla.

Tutun polkuni poikki oli kaatunut suuri kuusi, arviolta noin 80-100 vuotta vanha. Lumi oli jo peittänyt sen osittain, kesällä lahottajat iskevät siihen kiinni. Metsän hämäryydessä se muistutti meitä siitä, että olitpa kuinka suuri ja mahtava tahansa, kun tuuli käy ylitsesi, sinun on kaaduttuva.

Aulangonvuorta ylös kivutessa polkuni poikki solisi myös kirkas puro. Vaikka pakkasta on nyt riittänyt, tämä virta ei ollut suostunut jäätymään. Siitä tuli (tietysti) mieleeni, että kun voimaa ja tahtoa riittää, mikään ei voi sinua pysäyttää. Olosuhteet eivät ole este, ainoastaan hidaste.

Torni

Vaikka koko talvi on ollut synkkä, perillä aurinko paistoi. Lopulta valo voittaa, vaikka joskus sitä on vaikea uskoa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s