Vaikeneminen on kultaa


Sananvapaus ja vapaa tiedottaminen ovat olleet, ainakin jonkin aikaa, länsimaisen sivistyksen kulmakiviä. Lehdistöä ei ole turhaan kutsuttu neljänneksi valtiomahdiksi, siksi voimallinen sen vaikutus on. Miettikääpä vaikka prinsessa Dianan kuolemaa, millainen maailmansuru saatiinkaan aikaan tehokkaalla tiedottamisella. Walesin prinsessan myyttinen kohtalo oli lehdistön riemuvoitto. He loivat Dianasta legendan seuraamalla sitkeästi hänen jokaista askeltaan ja he lopulta olivat myös aiheuttamassa hänen kuolemansa. Se rahamäärä, minkä keltainen lehdistö kääri Dianalla kasaan vuosien 1981 – 1997 välissä, on suunnaton.

Juuri se, että uutisilla on kova myyntiarvo, on tehnyt lehdistön vallasta arveluttavan. Jokainen uutinen, joka myy, levitetään ytimiä myöten kaiken kansan katsottavaksi. Lehdistö ei halua myöntää, että heillä olisi minkäänlaista moraalista vastuuta jättää uutisoimatta asioita, joiden uutisoimisesta voi olla vakavaa haittaa. Lehdistöllä on oikeus julkaista perverssien murhien yksityiskohdat, mutta onko siinä mitään järkeä?

Kaikki järjettömät ampumistapaukset ovat lisääntyneet huolestuttavaa tahtia. Samoin perhesurmat ja muut mielettömyydet, joiden motiiveja voi vain arvailla. On tietysti halpahintaista syyttää tästä vain lehdistöä ja muuta haaskalintumediaa mutta teen sen silti. Kun Anders Breivikin tapausta käännellään julkisesti viikosta toiseen, herkutellaan jokaisella verisellä yksityiskohdalla ja kerrotaan tarkasti, kuinka kaikki tapahtui, joku toinen hullu ottaa oppia. Aivan, näin on käynyt ennenkin ja niin käy myös nyt. Hullut saavat hyviä ideoita ja päättävät pistää vielä paremmaksi. Mikä onkaan mukavampaa kuin saada pitkä siivu julkisuuttaa tekemällä jotakin mielipuolista mielipuolisemmin kuin kukaan muu.

On totta, että yhteiskunnalliset ongelmat eivät poistu vaikenemalla. Mutta mahtaako nämä epäkohdat hoitua pesemällä kaikki likapyykki julkisesti niin, että murhaajista tulee julkisuuden henkilöitä? Eikö Wikipediasta pitäisi poistaa Breivikin sivu, onko hän tosiaan ansainnut paikkansa siellä tappamalla 77 ihmistä? Olemmeko nyt eheytyneet ja oppineet jotakin uutta, kun tiedämme Breivikin tarinan? Emme ole, mutta joku toinen juurilahon mädättämä valopää lukee ja ottaa opikseen, se on varma.

Onko murhista tiedottaminen tässä laajuudessa tosiaan tarpeellista? Olisiko mahdollista sopia, että tapahtumat uutisoitaisiin kerran ja se olisi siinä? Ei mitään antisankaritarinaa, ei suoria lähetyksiä oikeussalista, ei kasvavaa hypetystä ja oppituntia siitä, kuinka temppu tehdään.

Mutta toiveeni on turha, tiedän sen. Montako lööppiä Ilta-Sanomat ja Iltalehti repivät kaikista murhista vuoden aikana? Monta, ja lehdet myyvät hyvin. Ja nettiin voi MTV3 laittaa kivoja teemasivuja, jottei kukaan pääse unohtamaan mitään. Käyntejä sataa ja mainostajat tykkäävät.

Sananvapaus on mukava asia. Sen taakse voi luikkia silloinkin, kun antaa seuraavalle sekopäälle ohjeen ja tavoitteen huomisen kouluampumista tai massamurhaa varten. Ihmisten on saatava tietää totuus. Mutta totuus on, että keskuudessamme on niitäkin, jotka eivät ole ihmisiä. Ja heitä taitaa olla aika paljon, sillä kiinnostuksemme huonoja uutisia kohtaan ei ole enää normaalia. Ei uutisia on tosiaankin hyvä uutinen.

Ehdottaisin silti, että Kari Kivelä ja Tapio Sadeoja tekisivät historiallisen diilin ja vetäisivät mukaan muunkin suomalaisen median. Vuosi ilman murhien mälväystä. Eikö moista kannattaisi kokeilla? Jos tällä säästettäisiin edes teoreettisesti yksikin ihmishenki, kokeilu olisi vaivan arvoinen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s