Tiukka keikkaputki on nyt onnellisesti takana. Helsingin taiteiden yössä minulla oli kolme esiintymistä, joista kuumin oli Suomalaisen Kirjakaupan näyteikkunassa. Naputtelin kasaan liuskan jatkonovellia, jonka valmistumista väkijoukko seurasi pitkin iltaa. Nykäsen Harri sai viimeisenä kirjoittajana kunnian vetää jutun pakettiin ja tuotos ilmestynee luettavaksi tässä piakkoin.
Illan viimeinen veto oli Hautalan Markon kera Akateemisessa, jossa väki vielä keskiyön tietämissä pysähtyi kuuntelemaan meitä. Hauskat jatkot vietettiin siellä sun täällä, kotia kohti pääsin lähtemään 03:15 ja perilläkin olin 5:05.
Seuraava keikka olikin jo samana päivänä Kirjan ajassa, jossa Tapani Baggen kanssa toimme nähtäville vuoden saldomme, 12 uutta kirjaa. En ehkä ollut ihan terävimmilläni mutta tuostakin selvittiin kunnialla. Ja 12 kirjaa ei edes riittänyt, olihan meillä joitakin uusintapainoksiakin.
Esiintymisten tarkoitus on tietysti promotoida kirjoja mutta vielä tärkeämpää on tavata lukijoita. Kun muutamankin kanssa ehtii puhua, on tapahtuma ollut hyödyllinen. Ja näissä tilaisuuksissa kiinnostuneita ihmisiä oli, joten olen tyytyväinen. Tästä jatketaan syksyn messuille!!
Kuva: (c) Jan Erola
Savurenkaita 
Luin tänään Paholaisen vasaran loppuun, hui hitsi että oli kylmäävä kokemus =:-/
Aukeni monenlaista karmivaa sekopäisyyttä matkan varrella, mutta taitavasti olit saanut siitä toimivan ja uskottavan jatkumon ilman pienintäkään tårta på tårta -fiilistä! Ja se verihommeli oli jotenkin hypnoottista, kauhealla kiehtovalla tavalla. Kuten taisin eilen mainitakin, niistä kohdista tuli melkein fyysisesti huono olo, mutta ei vaan voinut lopettaa lukemista -_-
Niin ja oli hauska nähdä! 🙂 Törmäillään ehkä taas Turussa, tai ehkä aiemminkin jos oot tulossa Reijo-mielenosoitukseen tai sopparisemmaan.
Hyvä että kylmäsi 😉
Mutta onhan sulla nyt siihen hyvää lääkettä, vaikkapa Ehdottomasti samaa mieltä tai Oodi maitokahville!!
Oli hauska nähdä taas ja Turussa nähdään – taas!
No nyt on novellitkin luettu, oon näköjään ahmattituulella 😛 Eipä voi muuta sanoa kuin että melkoinen hyppäys Vasarasta Pariisinvihreään, sulta näköjään syntyy suvereenisti ihan minkälaista tekstiä tahansa! Mitäs seuraavaksi, chick litiä vai avaruusoopperaa? 😀
Kyllä varmaan avaruusooppera syntyy ennen chick littiä…